Keskustelussa verotuksesta unohtuu usein yksi yksinkertainen mutta ratkaiseva tosiasia: kaikki verot eivät ole yhtä tärkeitä, eikä kaikkien yritysten verojalanjälki synny samalla tavalla.
Verotuksen rakenteessa on suuria eroja, ja niillä on suora vaikutus siihen, miten yhteiskunnan palvelut voidaan rahoittaa.
Yksityinen sektori tuottaa verotulot, joilla julkinen sektori elää. Tämä ei ole mielipide, vaan rakenteellinen fakta.
Julkinen sektori ei synnytä verotuloja itsestään, vaan sen rahoitus perustuu yritysten ja työntekijöiden tuottamaan taloudelliseen toimeliaisuuteen.
Siksi on olennaista ymmärtää, että eri yritykset vaikuttavat verokertymään eri tavoin: teollisuusyrityksen verot muodostuvat eri logiikalla kuin palvelualan yrityksen, ja kasvuyrityksen veropanoksen dynamiikka on aivan toisenlainen kuin paikallisen pienyrityksen.
Kun puhumme verotuksesta, meidän pitäisi puhua sen laadusta, ei vain määrästä. On verolajeja, jotka ovat kriittisiä hyvinvointivaltion rahoitukselle – kuten tuloverot ja yhteisövero – ja toisia, joiden rooli on enemmän ohjaava tai rajattu.
Jos kaikki verot niputetaan yhteen, keskustelu menettää teränsä ja päätöksenteko sumenee.
Suomen tulevaisuus riippuu siitä, miten hyvin yksityinen sektori voi kasvaa, investoida ja työllistää. Jokainen euro, jonka yritys ansaitsee, voi parhaimmillaan muuttua verotuloksi, joka rahoittaa koulutusta, terveydenhuoltoa ja turvallisuutta.
Siksi verotuksen pitää olla ennakoitavaa, kannustavaa ja yritysten erilaiset toimintamallit huomioivaa.
Julkinen sektori on välttämätön, mutta sen elinvoima ei synny tyhjästä. Se syntyy yksityisen sektorin menestyksestä. Tämä perusasetelma on syytä pitää kirkkaana, kun keskustelemme verotuksesta, julkisista menoista ja talouden suunnasta.
Yhteiskunnan rahoituspohja ei vahvistu juhlapuheilla, vaan yritysten kyvyllä luoda arvoa – ja verotuloja – Suomeen.
Juha Koski
(ps.), Nivala