Käräjäoikeus: Omis­ta­jal­ta ka­ran­nut koira puri toista koiraa ja miestä Rak­si­las­sa

Jääkiekko: Kult­ti­pe­laa­jak­si Kär­pis­sä noussut Mikko Niemelä joh­dat­taa Saipan Rak­si­laan

Rakentaminen: Har­taan­sil­ta sai en­sim­mäi­sen kaa­ri­ele­ment­tin­sä

Mainos: Tilaa Kaleva tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Yk­si­lön­va­paus koe­tuk­sel­la – ellei toi­min­to­ja kyetä koh­tuul­lis­ta­maan, lopulta siihen pa­kot­taa luonto

Jatkuvasti parantunut ja edelleen kehittyvä ja lisääntyvä ihmiselämä vie luonnon elintilaa, syrjäyttää kasvi- ja eläinkuntaa, ehdyttää luonnonvaroja, pilaa luontoa. Maaperä, vesistöt, luonto ilmastoa myöten muuttuu valtalajin kehityksen ja lisääntymisen seurauksena.

Näin on ihmisen aikana aina ollut enemmän tai vähemmän. ”Etevimmän eläimen", ihmisen, ehdoilla on eletty ja ymmärrettävästi pyritty parempaan.

Etenkin tietotekniset sukupolvet 1900-luvulta eteenpäin ovat kuluttaneet luontoa elin- ja elämäntason nostamiseksi rajusti kasvaneelle väestölle. Tämä on realistinen toteamus kehityksestä, ei syytös.

Maapallon kestävyyskriteerien mukaisesti laskettujen resurssien tulisi riittää koko vuodeksi siten, ettei seuraavan vuoden varastosta oteta kuluvana vuotena. Siis tänä vuonna tulisi haluta vähemmän kuin viime vuonna. Onko se edes psykologisesti mahdollista, saatikka käytännössä?

Kestävä kehitys kuitenkin edellyttää, että jokainen sukupolvi jättää elämän perusteet yhtä hyvään tai parempaan kuntoon kuin se oli viestiä vaihdettaessa.

Lue Digiä _0,25 € / viikko_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.