Syksyn edetessä puiden lehdet saavat kauniita värejä, ja lopulta lehdet tippuvat peittämään maata erilaisissa oranssin ja keltaisen sävyissä. Puiden lehtien lisäksi ovat tänäkin vuonna päässeet maahan tippumaan ja sitä koristamaan toisenlaiset ”lehdet” – roskat. Erilaiset tölkit, muovipakkaukset ja ruokien kääreet lojuvat maassa, usein aivan roskisten vieressä, mutta eivät niiden sisällä.
Pyöräillessäni yliopistolle eräänä aamuna näin kaksi vanhempaa ihmistä keräämässä roskia tien varrelta. He yrittivät siivota likaantunutta ympäristöä, ja se sai minut pohtimaan, kuinka vaikeaa roskien vieminen niille kuuluviin paikkoihin todella on. Kävelyteiden varsilla on roskiksia, ja autolla liikkuessa roskat voisi helposti kuljettaa määränpäähän ja hävittää asianmukaisesti.
Ongelma ei ole vain roskien rumuudessa, ne ovat myös haitallisia. Monikaan pakkaus ei maadu ja ne voivat houkutella paikalle eläimiä, niin luonnonvaraisia kuin kotieläimiä, tutkimaan ja syömään niitä. Tällöin eläinten elimistöön voi päätyä aineita, jotka voivat olla niille vaarallisia ja haitaksi.
Onko kyse laiskuudesta, välinpitämättömyydestä vai tottumuksesta? Roskat pudotetaan usein käsistä tai heitetään ulos autojen ikkunoista. Mitä tällainen käytös kertoo meistä? Entä millaisen esimerkin annamme tällä tuleville sukupolville siitä, miten kohdella luontoa?
Ongelma ei rajoitu vuodenajoista vain syksyyn, vaan se on ympärivuotinen. Kesäöisin ja erilaisten tapahtumien jälkeen puistot täyttyvät tölkeistä ja tupakantumpeista, torien edustoilla lojuvat kertakäyttöastiat ja -aterimet sekä vihannespussit. Syksyisin koulujen alettua koulujen pihoilla näkyy erilaisia paistopiste-, sipsi- ja karkkipusseja sekä virvoitusjuomapulloja. Sama jatkuu läpi vuoden.
Meidän tulisi kysyä itseltämme, haluammeko nähdä maassa monenkirjavan roskien joukon vai luonnon vaihtuvan kirjon. Ympäristön siisteys ei ole vain esteettinen kysymys, se on osa yhteistä vastuuta.
Salla Karhu
Oulu