Suomessa on aika uudistaa katsomusaineiden opetusta. Nykyinen järjestelmä, jossa oppilaat jaetaan eri uskontojen ja elämänkatsomustiedon oppimääriin taustansa perusteella, ei enää vastaa tämän päivän koulun arkea eikä se edistä oppilaiden yhdenvertaisuutta ja katsomusten välistä vuoropuhelua. Siksi kaikkia oppilaita yhteisesti palveleva katsomusoppi olisi luonteva ja tarpeellinen uudistus.
Yhteinen katsomusaine vahvistaisi sivistyksellisiä oikeuksia ja toteuttaisi uskonnon ja omantunnon vapautta nykyistä paremmin. Samalla se lisäisi ymmärrystä eri uskonnoista, katsomuksista ja kulttuureista aikana, jolloin vastakkainasettelut helposti korostuvat. Koulu on lasten yhteinen kasvupaikka, ja sen tulisi tarjota turvallinen ympäristö oppia sekä omasta että muiden ajattelusta ilman, että oppilaat jaetaan eri ryhmiin taustansa mukaan.
Nykyjärjestelmässä oppilaat ovat myös eriarvoisessa asemassa. Uskontokuntiin kuulumattomat voivat valita elämänkatsomustiedon ja evankelisluterilaisen opetuksen väliltä, mutta evankelisluterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon kuuluvilla ei ole mahdollisuutta valita elämänkatsomustietoa.
Lisäksi mahdollisuus korvata koulussa annettavaa opetusta uskonnollisen yhteisön koulun ulkopuolisella toiminnalla on herättänyt perusteltua huolta valvonnan puutteesta. Yhteinen katsomusaine poistaisi nämä epäkohdat: opetus olisi kaikille samaa, opetussuunnitelmaan perustuvaa ja valvottua.
Uudistus toisi selkeyttä myös koulutuksen järjestäjille. Hajanaiset pienryhmät, opettajapula ja monimutkaiset lukujärjestykset kuormittavat nyt kouluja. Yhden oppiaineen malli vähentäisi kustannuksia ja yksinkertaistaisi järjestelyjä, vaikka alkuvaihe edellyttäisikin panostusta opettajien koulutukseen.
Yhteinen katsomusopetus ei kaventaisi uskonnonvapautta. Perheet voivat jatkossakin huolehtia uskonnollisesta kasvatuksesta haluamallaan tavalla, ja uskonnon harjoittaminen tapahtuu kuten ennenkin koulun ulkopuolella. Koulujen tehtävä ei ole ollut tunnustuksellinen uskonnon opetus enää pitkään aikaan, vaan tehtävä on antaa tietoa, tukea kriittisen ajattelun kehittymistä ja edistää dialogia.
Suomen katsomuksellinen kenttä muuttuu: yhä harvempi lapsi kuuluu kirkkoon, ja elämänkatsomustiedon sekä islamin opiskelu kasvavat. Siksi myös opetuksen on muututtava mukana. Yhteinen katsomusoppi olisi askel kohti yhdenvertaisempaa koulua, jossa jokainen lapsi saa samat valmiudet ymmärtää maailmaa, itseään ja toisiaan.
Hanna Sarkkinen
kansanedustaja (vas.), Oulu