Veli Kalaoja kirjoitti 28.7. Kalevaan edustaen nykyisen metsäkeskustelumme ääripäätä. Ääripäitä on vain yksi; se on menneiden vuosikymmenten sataprosenttisesti avohakkuun eri muotoihin tarrautuneiden tunnepohjainen puolustustaistelu.
Suuri metsänomistajajoukko on siirtämässä metsiään jatkuvan kasvatuksen pariin. Menetelmän, jonka sisällöstä ja toteutustavoista useimmilla asian vastustajilla ei ole nykyaikaista tietoa.
Jatkuvassa kasvatuksessa huomioidaan kasvualustan lisäksi puuston ikärakenne, jäävä ja lähtevä kuutiomäärä ja lajisto, valo sekä lukuisia muita asioita, joihin viimeaikainen tutkimus on tuonut uutta tietoa. Tätä tietoa ei ole sillä, jolle tiede/tutkimustoiminta on vierasta tai sitä pidetään ”aatteellisena”.
Yhä suurempi osa sekä metsän suunnittelun että metsäekonomian tutkijoista (Luonnonvarakeskus, Helsingin Yliopisto, Itä-Suomen Yliopisto, Jyväskylän Yliopisto) kallistuu suosittelemaan jatkuvaa kasvatusta metsäomistajalle taloudellisesti parempana vaihtoehtona.