Suomen maailmanmestaruus jääkiekossa nostaa pintaan tunnelmia kolmen vuosikymmenen takaa keväältä 1995. Vanhemmat sukupolvet muistavat elävästi, miten Suomi voitti ensimmäisen kerran MM-kultaa. Mestaruus tuli ruotsalaisen valmentajan Curt Lindströmin johdolla – ja vieläpä Ruotsista sen kotihallissa Tukholmassa.
Silloinkin Suomi karnevalisoitui. Ihmiset hyppivät suihkulähteisiin ja halailivat tuntemattomia. Vaikka voitto tuli vain jääkiekossa, koko kansa tunsi yhtäkkiä ennennäkemätöntä yhteenkuuluvuutta. Tutkijat analysoivat ilmiötä ja arvioivat maailmanmestaruuden sytyttäneen toivon paremmasta, sillä 1990-luvun alussa Suomi eli syvässä lamassa. Pieni maa liittyi samaan aikaan Euroopan unioniin ja avautui kansainvälisyyteen.
Ehkäpä nyt taas hetken riehakkuus kultajuhlien ympärillä lisää luottamusta parempaan taloustaantuman ja työttömyyden piinaamassa kansakunnassa. Yhden urheilujoukkueen menestys ei tietenkään käännä Suomea nousuun, vaan siihen tarvitaan kasvua edistävää politiikkaa sekä yritysten onnistumisia.
Taloudessa ei ainakaan vielä ole aihetta jääkiekkoselostajien ylisanoihin, vaikka Tilastokeskus kertoi Suomen kansantalouden lähteneen nousukiitoon vuoden ensimmäisellä neljänneksellä.
Jääkiekon ulkopuoliset voivat ottaa oppia kultajoukkueen yhteishengestä. Päävalmentaja Antti Pennanen kehuu Ylen haastattelussa joukkueen kapteenin Aleksander Barkovin johtajuutta esimerkilliseksi niin jäällä kuin sen ulkopuolella.
Miten tämä kapteenin vetää ryhmäänsä? Huomionarvoisinta on Pennasen maininta, että Barkovin lähellä ja hänen joukkueessaan on hyvä olla. Pennanen jatkaa: "Barkov ei ole ilkeä, hän ei ole hankala, hän ei syytä, hän ei laita muita ihmisiä hankalaan tilanteeseen. Ei virheitten tai minkään muunkaan jälkeen. Kohtelee kaikkia hyvin."
Ja vielä Pennaselta ajateltavaa kaikkiin työyhteisöihin: "Jokainen voi itse miettiä, että olisi työpaikassa, missä voi olla oma itsensä".
Antti Pennanen kertoi helmikuussa keskusteluohjelmassa Ylellä, että hän itse oli ennen helposti suuttuva ja pelaajille huutava valmentaja, mutta on onnekseen oppinut, että se ei ole oikea tie menestykseen. Pennanen paljasti hakeutuneensa terapiaan saadakseen uusia valmennuskikkoja, mutta ymmärsikin siellä eniten itseään ihmisenä.
Ehkäpä menestys Suomessa laajemmin riippuu kyvystä voittaa. Onnistumiseen tarvitaan ensinnäkin taitoa. Jääkiekkoilija Aleksander Barkovia voi luonnehtia taitopelaajaksi jos ketä. Barkov ei näytä tekevän pelissään yhtään virhettä. Hän liikkuu ja sijoittuu koko ajan oikein, ja ratkaisut ahtaissakin paikoissa tukevat koko joukkueen pelaamista.
Vastaavanlaisen "pelisilmän" soisi leviävän elämään yleensä. Menestyvään yhteisöön kuuluu, että siellä kaikki suuntaavat taitonsa yhteisen tavoitteen hyväksi, ja jos joku tekee virheen, joku toinen "taitopelaaja" korjaa tilanteen.
Voittava joukkue onnistuu hyödyntämään taitavuutensa täysmääräisesti. Se vaatii, että yhteisöä ohjaa kannustava ilmapiiri, jossa ei pelätä virheitä vaan uskalletaan onnistua. Vuoden 1995 kultajuhlissa Suomeen syntyi sanonta "torilla tavataan". Sen aika on jälleen.