Maailma on tyhjien puheiden ja tekemättömien tekojen selvittämätön keitos. Uskontojen hullu hurmos, ja omien uskonkäsitysten suoranainen mielipuolinen tulkinta lisäävät kaaosta. Jatkuvat väkivalta, sodat, kaikenlaatuiset tuhotyöt. Raakuus on käsittämätöntä, eläimellistä. Koska se on ihmismäistä, jumalan kuvasta kumpuavaa.
Taikauskoiset tottumukset kulttuureihin lujasti juurtuneina lisäävät sekasortoisuutta. Me näpertelemme pikkuasioilla, muruilla leikimme, pilkkuja piirtelemme turhiin paikkoihin.
Miljoonat kuolevat nälkään, tauteihin, puutteeseen joka puolella onnettoman pallon. Lakkaamattomissa sodissa palavat ja tuhoutuvat miljoonat kodit, kärsimyksen määrä on mittaamaton.
Ja kansalaiskeräyksien pienillä muruillako totaaliset tuhot korvattaisiin. Tosin nämä tahot nenäpäivineen ovat osoitus halusta tuntea edes jotakin humaania inhimillisyyttä onnettomia syyttöminä valtapolitiikan alle musertuneita kohtaan.
Kenen olisi vastuu, kuka korvaa ja voi auttaa onnettomia pakolaislaumoja.