Viikko sitten käytyjen aluevaalien matala äänestysprosentti (47,5) on kirvoittanut taas pohdintoja siitä, miksi demokratia ja äänestämisen mahdollisuus ei innosta isoa osaa kansalaisista. Eihän äänestysprosentti vielä ”demokratian mahalasku” ollut, niin kuin Kalevan pääkirjoitus vaaliviikolla oikein ennakoi, mutta suunta on selvä.
Monienko vaalien ajan tätä laskevaa käyrää vielä katsellaan, ennen kuin pitää todeta, että kansanäänestys ei ole enää legitiimi tapa toteuttaa demokratiaa?
Kalevan pääkirjoituksessa 23.1. eriteltiin syitä äänestämättä jättämiselle: joko äänestämisellä ei uskota olevan vaikutusta tai juuri näiden aluevaalien merkitys oman arjen kannalta ei avautunut, tai sitten koko soteuudistus aluevaltuustoineen nähtiin tarpeettomana.
Myös Elisabet Shnoro arveli mielipidekirjoituksessaan, että äänestysprosentti kertoo ennen kaikkea siitä, että soteuudistusta ei haluttu. Simo Kekäläinen taas kirjoitti, että ihmiset kyllä aktivoituvat poliittisesti, kun näkevät sen oikeasti tarpeelliseksi.
Monet kommentit näiden kirjoitusten alla vahvistavat tulkintoja. Selvää on, että kaikkien äänestämättä jättäjien käyttäytymistä ei voi selittää yhdellä tai kahdellakaan syyllä.
Toimituksissa on tärkeää miettiä, mikä on median rooli äänestysinnon kasvattajana tai laskijana. Vaaleihin liittyvistä jutuista ei ainakaan ole pulaa. Vaalikoneiden ja -mainonnan lisäksi pelkästään Kalevassa on kirjoitettu pelkästään tammikuun aikana yli 200 Aluevaalit 2022 -teemaista juttua mielipidekirjoitukset mukaan lukien. Esillä on ihmisiä, asiantuntijoita ja näkökulmia laidasta laitaan.