Anterinmukan autiotuvan sauna Urho Kekkosen kansallispuiston syrjäosissa laitettiin käyttökieltoon vuosi sitten, koska "tarkastuksen yhteydessä on ilmennyt puutteita paloturvallisuudessa". Tietojeni mukaan saunassa on pikku vika, joka olisi helppo korjata. Mitä vielä. Sauna on yhä käyttökiellossa.
Metsähallitus on jatkamassa linjaansa, että säästösyistä tupia ja tulipaikkoja puretaan kokonaan pois. Uusimmassa säästölistassa tosin muutamassa kohdassa lukee, että annetaan hiipua pois. Tämän verran siis löytyy armollisuutta.
Metsähallituksen Luontopalveluiden säästöpyristelyt vaikuttavat enemmän traagisilta kuin koomisilta. Säästää pitää, kun valtion taloutta laitetaan kuntoon, mutta jotain järkeä soisi käytettävän.
Pienistä puroista kertyy suuria jokia erämaissakin, mutta onko autiotuvilla enemmän käyttö- kuin tappoarvoa? Metsähallituksen omien laskujen mukaan euron sijoitus kansallispuistoon on poikinut 10 euroa paikallisena yritystoimintana ja työpaikkoina. Kai se toimii toisinkinpäin, eli euron säästöllä menetetään lisäksi 10 euroa.
Luonnossa liikkumisen terveys- ja virkistysvaikutuksia on ehkä vaikea mitata rahassa, mutta säästämällä hyödyt varmasti heikentyvät.
Kovimmat eräjormat ja -pirkot ovat toki sitä mieltä, että erämaassa ei kaivata mitään ihmiskäsin rakennettua. Olkaa vapaasti sitä mieltä jatkossakin. Mutta muistakaa, että suomalaiseen erä- ja retkeilykulttuuriin kuuluvat myös autiotuvat. Nyt liian moni tupa tai muu kohde on uhanalainen.
Se on selvää, että retkeily muuttuu. Päiväretkeilijöitä on entistä enemmän, syvälle erämaahan meneviä ja kykeneviä ehkäpä entistä vähemmän. Metsähallitus onkin viime aikoina satsannut lähinnä Etelä-Suomen päiväretkikohteisiin, moni syrjäinen paikka pohjoisessa on päässyt rapistumaan.
Voisiko yksi säästökohde löytyä polttopuuhuollosta? Nyt Metsähallitus tai varmaankin urakoitsijat kuskaavat retkikohteisiin mottikaupalla valmiita klapeja muovisissa verkkosäkeissä. Vielä muuan vuosi sitten retkeilijä joutui eli sai tehdä itse halkonsa kämpän liiteriin tuoduista rangoista. Nyt klapia lapataan verkkosäkistä tulipesään pienellä ranneliikkeellä. Polttopuun kulutus oli varmasti pienempää, kun itse piti katkoa ja halkoa.
Mistä sitten saataisiin rahaa, että perinteinen autiotupakulttuuri ja retkeily säilyisivät tuleville sukupolville? Jos veronmaksajien kirstunvartijoilla eli eduskunnassa ei ole halua eikä tahtoa, on keksittävä muita keinoja.
Maksan riistanhoitomaksun joka vuosi, vaikka en ole vuosikausiin käynyt metsällä. Lähes joka vuosi maksan myös kalastonhoitomaksun, vaikka kalastukseni on hyvin vähäistä. Kai näillä roposillani hoidetaan riistaa ja kalastoa.
Retkeilyyn tarvitaan ehdottomasti vastaavanlainen maksu. Muutaman kympin maksulla saisi retkeillä tietyissä tuvissa, saunamaksut vielä siihen lisäksi. Suurten päiväretkikohteiden tulipaikkojen polttopuut pitäisi muuttaa maksulliseksi. Klapiautomaatista voisi kortilla tai kännykällä ostaa täräyttää omaan käyttöön
Sitä ennen Metsähallituksen julkiset hallintotehtävät eli Luontopalvelut ja Eräpalvelut kannattaa irrottaa Metsähallituksen muusta, bisnestä tekevästä toiminnasta.
Alussa mainitsemani Anterinmukka tunnettiin takavuosina Keskon kämppänä, sillä sen rakensivat Keskon retkeilykerholaiset 1960-luvulla. Olisiko tässä nyky-Keskolla pienen operaation paikka? Lahjoittakaa uusi kiuas ja kustantakaa pari asentajaa paikalle. Vai onko sekin turha toivo?
Retkeilyä harrastava ystäväni tarjoutui Metsähallitukselle talkoilemaan Anterinmukan saunan kuntoon. Hän ei saanut viesteihinsä minkäänlaista vastausta. Viime vuosina Metsähallituksen kämpissä on tehty muutamia korjauksia talkoovoimin, mutta ilmeisesti tähänkin on iskenyt säästökuuri.