Maamme halki on raivattu pohjois-eteläsuuntaisia ”Imatran linjoja”, joita myöten sähkö on kulkenut vuosikymmeniä pohjoisen voimalaitoksilta etelän kuluttajille. Linjoja on sittemmin levennetty monin paikoin kahdelle suurjännitelinjalle.
Meillä näyttäisi maallikon silmin jo olevan useita puolivalmiita todellisia ”voimalinjoja” vajaassa käytössä.
Oleville valtio-omisteisille suurjännitelinjoille mahtuisi loistavasti paljon uusia aurinkopaneelikenttiä, vetyputkisto voisi kulkea samaa reittiä ja huoltotielle ei olisi (metsäisillä) väylillä estettä, joten noiden linjojen varteen tuulimyllytkin olisi ekologista sijoittaa. Nykyisinkään linjojen leveälle alueelle ei sallita metsän kasvua, joten väylä pidetään jo nyt puuttomana.
Kansalaisten mielipiteissä vaaditaan nykyisin tuulivoima"puistojen” rakentamisen rajoittamista, koska niihin liittyy merkittäviä luontotuhoja runsaiden uusien huoltoteiden rakentamisen vuoksi.
Vihreä siirtymä on tuomassa sähkönkäytölle toivotun lisän: vedyn valmistuksen uusille teknologisille tarpeille ja korvaamaan fossiilienergiamuotoja.
Vetyputkistoakin Suomessa ollaan jo luonnosteltu rannikon kautta pohjoisesta etelään.
Aurinkoenergian pientuottajana toivoisin myös tulevassa kehitysmallissa oikeaa ”pörssivapaata” mahdollisuutta myydä ylijäämäsähkömme vakiohintaiseen vedyntuotantoon.
Tulevaisuuden vetyä hyödyntävä teknologia voisi olla kauan kaivattu energian tallennusmuoto, joka odottelee vain pikaisia hyödyntämismahdollisuuksia!
Esa Ojanlatva
arkkitehti, eläkkeellä, Haapavesi