Viiniaiheista juttusarjaa julkaistaan kerran kuukaudessa. Pirkko Koivu on viineihin perehtynyt vapaa toimittaja. Hän toimii myös viinikouluttajana. Koivu on ainoa pohjoissuomalainen, joka on suorittanut kansainvälisen WSET Diploma in Wines and Spirits -tutkinnon. Hän on Oulun Munskänkarna -viiniseuran puheenjohtaja.
Otsikon kysymykseen voisi vastata tylysti: ei. Mutta totuus ei onneksi ole näin yksioikoinen. Hyvää on se, mikä viinin nauttijan suussa maistuu hyvältä, olipa pullo sitten maksanut kuusi tai kuusikymmentä euroa. Tunnelma, seura ja viinin kanssa nautittu ruoka vaikuttavat makuelämykseen, mieluisan makumuiston jättänyt viini ei välttämättä seuraavalla kerralla maistukaan yhtä hyvältä.
Mitä enemmän viini maksaa, sen enemmän siltä on lupa odottaa.
Viinin hintaan vaikuttavat samat tekijät kuin minkä tahansa muunkin elintarvikkeen tai kulutustavaran. Mitä yksilöllisempi tuote, mitä enemmän vaivaa sen eteen on nähty ja mitä laadukkaammista materiaaleista se valmistetaan, sen kalliimpi on hinta.
Karkeaksi esimerkiksi sopii vertailla edullisen ja kalliin punaviinin valmistusta. Edullinen voi syntyä suuressa teollisuuslaitoksessa, jossa laajojen viljelmien sato korjataan koneella, rypäleitä käsitellään vain koneellisesti. Lyhyt kypsytys tehdään säiliöissä, joihin voidaan laittaa tammilastuja tammiaromin synnyttämiseksi. Viini tuodaan nopeasti markkinoille, vähittäismyyntihinta seitsemän euroa pullolta.
Kalliimmassa tapauksessa rypäleet kasvatetaan rajatuilla kasvupaikoilla, poimitaan käsin, ja viinin valmistukseen kelpaavat rypäleet vielä lajitellaan käsin. Viiniä saatetaan kypsyttää esimerkiksi vuoden tai parin ajan uusissa tammitynnyreissä, jotka maksavat satoja euroja kappaleelta. Vähittäismyyntihinta voi olla esimerkiksi 30 euroa pullolta. Tällainen viini on myyntiin tullessaan usein nuorta ja karheaa, ja jos pullon avaa heti oston jälkeen, sisältö voi olla kallis pettymys.
Tuotanto- ja varastointikulujen lisäksi kuluttaja maksaa jokaisessa viinissä pakkauksesta, kuljetuksesta ja markkinoinnista, tuottajan ja eri väliportaiden katteet sekä verot. Alkossa myytävien pullojen hintaan sisältyy valmistevero, juomapakkausvero ja arvonlisävero.
Halvan työvoiman maissa tuotteet syntyvät halvemmalla, mikä selittää esimerkiksi eteläafrikkalaisen viinin hintaa eurooppalaiseen verrattuna. Kulttituotteissa puolestaan maksetaan myös maineesta, mutta mainetta harvoin syntyy, ellei sen pohjana ole laatua. Vähemmän hohdokkaina pidetyiltä alueilta saattaa löytyä laatuunsa nähden edullisia viinejä.
Lopulta hintaan vaikuttaa kysyntä: hinta nousee, jos löytyy rahakkaita ostajia. Maailman kalleimpiin viineihin kuuluu Romanée Conti Ranskan Bourgognesta. Tätä viiniä vuodelta 1990 myytiin viime syksynä huutokaupassa New Yorkissa, hinnaksi nousi vähän yli 10 000 euroa pullolta.
Teknisesti virheettömiä, keskihintaisia kelpo viinejä tehdään paljon, joten 7-10 euron hintaluokassa riittää valinnan varaa. Jos vaatii viiniltä luonnetta ja vivahteikkuutta, saa valmistautua maksamaan enemmän.
