Kokemattomia kavereita, liian isoja hommia ja tarpeettoman paljon tehdään itse - säästön nimissä.
Ajatus rakennusvirheiden nollatoleranssista on täysin utopiaa! On kyse ihmisten tekemisistä, inhimillisestä toiminnasta, jossa tulee virheitä; ei ole täydellistä rakennusta, sanoo talonrakennustekniikan professori Ralf Lindberg Tampereen teknillisestä yliopistosta.
Hän lisää, että asiasta on nyt alettu puhua, kun jopa rakennusten kattoja on romahtelee.
Vaikka onnettomuudet eivät ole koskettaneet asuintaloja, niidenkin rakenteisiin kiinnitetään entistä enemmän huomiota.
"Kannatan ajatusta rakennusvirheiden nollatoleranssista silloin, kun puhutaan rakennusten turvallisuudesta: sortuminen ei saa koskaan olla mahdollista. Runkojen on oltava ikuisesti kestäviä - lipsahduksia voi sallia pienissä asioissa."
Hyvääkin taloa huollettava
Ralf Lindberg sanoo, että ongelmia rakennusvirheistä on ollut valtavasti.
"Asuintalorakentamisen tila on kuitenkin tällä hetkellä kohtuullinen. Se ei ole niin huono kuin voisi kuvitella. Laatuun on satsattu viime aikoina."
Professori Lindberg huomauttaa, että hyväkään talo ei kuitenkaan kestä ilman huoltoa.
"Jo ensimmäisestä päivästä alkaen on rakennusta huollettava. On tiettyjä talon rakenteisiin liittyviä seikkoja, joita rakennuttajan tai asunnonostajan ei pidä missään nimessä sivuuttaa."
"Maata vasten olevien rakenteiden, perustusten ja salaojituksen on oltava kunnossa - näitä asioita on syytä kunnioittaa. Niiden kanssa on ollut hirveän paljon ongelmia."
Toisena tärkeänä asiana Lindberg pitää rakennuksen vesikattoa ja ulkoseiniä.
"Nämä ovat molemmat tärkeitä sadetakin osia. Jos ne ovat huonoja, niiden kanssa on äärimmäisen vaikea elää."
Ilma ei vaihdu itsekseen
Seikkoihin, joissa ei saa lipsua, Lindberg lukee myös märkätilat. Kaikkein tärkeimpänä hän pitää kuitenkin ilmanvaihtoa, jolla vaikutetaan sisäilman laatuun ja hallitaan kosteus.
"Kosteus rasittaa taloa, mutta jos ilma vaihtuu, se antaa pienemmät kosteusongelmat anteeksi. Jos se taas ei vaihdu, pienikin asia voi olla riski. Liiaksi uskotaan, että ilma vaihtuu jotenkin itsekseen."
Lindberg muistuttaa, että asunnon käyttäjien on tiedettävä oman toimintansa rakennukselle aiheuttamat seuraukset.
"Puhutaan rakennuksen elinkaaresta, ekologisuudesta ja energiansäästöstä. Näistä on tehty rakennusteknisiä kysymyksiä, vaikka ne ovat enemmän elämäntapakysymyksiä."
Lindberg huomauttaa, että jos ei elä tavoiltaan ekologisesti, rakennus menee hukkaan: pitkä elinkaari vaatii vaalimista. Asukkaalla on Lindbergin mukaan oltava selvä kuva, miten toimia, kun ongelmia ilmenee.
Kokematon sylkee sutta
Lindberg sanoo, että kauhealla kiireellä rakentaminen on suurin syy, että sutta syntyy: kiireessä voi jäädä piiloon rakennusvirheitä tai rakenteet eivät ehdi kuivua.
"Näin syntyy mikrobi- ja kosteusongelmia. Epäonnistumisia ja riskialttiita ratkaisuja tulee myös silloin, kun etsitään rakentamisen halvinta mahdollista vaihtoehtoa."
Syitä virheiden syntymiseen hän löytää myös kommunikoinnista, joka ei välttämättä aina toimi maallikoiden, rakennusmiesten ja suunnittelijoiden kesken.
"Yksi syy huonoon lopputulokseen on ehkä se, että rakennusalaa ei tunneta riittävästi. Mukana on kokemattomia kavereita - ja heillä liian isoja hommia."
Sapiskaa hän antaa myös väärässä paikassa säästämisestä. Tarpeettoman paljon tehdään itse.