Elokuu 1991: vanhoilliset kommunistit yrittivät kaapata vallan itselleen Neuvostoliitossa. Kolme päivää kestänyt epätoivoinen yritys pitää savijalkainen jättiläinen pystyssä päättyi nolosti.
Helmi–maaliskuu 2022: Vladimir Putinin johtama porukka hyökkää Ukrainaan silmittömällä voimalla. Se haluaa palauttaa Ukrainan Venäjän valtapiiriin. Tämän yrityksen lopputulosta emme vielä tiedä.
Putin, ulkoministeri Sergei Lavrov, puolustusministeri Sergei Šoigu ja muut Kremlin sisäpiiriläiset ovat vuoden 1991 kaappareiden henkisiä seuraajia ja manttelinperijöitä.
Ukrainan sodan johtajat ovat myös niiden neuvostojohtajien henkisiä perillisiä, jotka kaatoivat panssareilla Unkarin kansannousun vuonna 1956 sekä miehittivät Tšekkoslovakian vuonna 1968 ja Afganistanin vuonna 1979. Nykyjohtajien edeltäjät olisivat hyökänneet myös Puolaan vuonna 1981, jos kenraali Wojciech Jaruzelski ei olisi kukistanut Solidaarisuutta omin voimin.
Ukrainan sodan johtajat ovat myös Josif Stalinin ja ulkoministeri Vjatšeslav Molotovin perillisiä, jotka hyökkäsivät marraskuussa 1939 Suomeen. Heidän perustamansa Terijoen hallituksen ukrainalainen versio, nukkehallitus, on Kremlin sodanjohtajien suunnitelmissa.
Talvisodasta ja Unkarin kansannoususta tiedän sen, mitä olen lukenut ja kuullut. Tšekkoslovakian miehityksen alun muistan ahdistavana, kuin nihkeän hiostavana ukonilmana. Afganistanin miehitys oli vielä kaukainen, mutta Solidaarisuuden kautta 1980–81 ja elokuun 1991 kaappausyritystä olin itse todistamassa Puolassa ja Moskovassa.
Kremlin aiemmilla ja nykyisillä johtajilla, kenties presidentti Boris Jeltsinin kautta lukuun ottamatta, on ollut aina sama tavoite: päättää Neuvostoliitto/Venäjän lähialueilla olevien kansakuntien asioista tarvittaessa vaikka sotavoimalla.