Liikenne: Jos Oulun Poik­ki­maan­tie pää­te­tään uu­dis­taa, töihin pääs­tään no­peas­ti

Taiteiden yö: Kahden in­to­hi­moi­sen tai­de­har­ras­ta­jan unelma täyttyy Tai­tei­den yönä, kun Gal­le­ria 33 avaa ovensa

Essee
Tilaajille

Viikon lo­puk­si: Maail­man­val­tiaat, kat­so­kaa Dik­taat­to­ri ja Don’t Look Up

Tämä aika kaipaisi omaa Chapliniaan, joka huutaisi uhkaavan suuren maailmanpalon alla, että maapalloilmapalloa potkitaan taas.

Kun boomerit ja me 1950-luvulla syntyneet katsoimme 1960-luvulla televisiota, näimme paljon mykkäfilmejä. Oli Buster Keaton, oli Oliver Hardy, oli Stan Laurel.

Ja ennen kaikkea oli Charlie Chaplin. Kokoonnuimme kotikylällä sunnuntai-iltapäivisin niihin harvoihin savuihin, joissa mustavalkoinen televisio jo oli. Nauru raikui, kun pikkuruinen kulkuri eteni koettelemuksesta toiseen ja selviytyi. Aina välillä kulkurin inhimillisyys pakahdutti sydämen.