Minulla kävi alkuvuonna häikäisevän hyvä onni. Hetken mielijohteesta jätin hakemuksen Metsähallituksen järjestämien paimenviikkojen arvontaan, ja kas, heti ensimmäisellä yrityksellä tärppäsi: voitin viikon Kolilla 29 lampaan kaitsijana.
Paimenet hoitavat heille osoitetun viikkonsa aikana suojelualueilla laiduntavia lampaita, lehmiä tai hevosia. Laidunnuksen ideana on estää niittyjen umpeenkasvu ja harvinaisten kasvilajien katoaminen.
Paimeneksi on julmetusti tunkua: tänä kesänä hakemuksia jätettiin yli 14 000. Pohdin, kertooko määrä jotain yhteiskunnastamme. Onko kaupunkilaisissa herännyt villi toive karata takaisin luontoon? Kaipaako ajatustyötä tekevä vastapainoksi kouriintuntuvaa, jotenkin “aitoa” puuhaa?
Ehkä niin, tai ehkä moni ajattelee niin kuin minä: olisi mukava päästä viikoksi sievään ympäristöön lampaita katselemaan.