Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvijoija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.
Ilmakitaransoiton MM-kisojen finaalissa satoi. Yleisön mieliala oli kuitenkin korkealla viihdyttävän ja monipuolisen show’n ansiosta. Se sisälsi menneiden vuosien muistelua, ilmakitaransoittoon liittyvien ilmiöiden ja aatteiden tuomista esille sekä muista poikkeavan esityksen.
Yleisö otettiin mukaan juhlintaan esimerkiksi yhteishuutojen avulla. Katsojan ei tarvinnut kokea värisevänsä yksin kylmyydessä. Sen sijaan hän tunsi olevansa osa jotain suurta. Juonnoissa yleisöä myös muistutettiin kilpailun pyrkivän edistämään maailmanrauhaa. Rauhantahdon korostaminen toi positiivisen lisäsävyn tapahtumaan.
Illassa myös huumorilla oli suuri merkitys. Yleisöä nauratettiin esimerkiksi videolla, jossa lähinnä kilpailuun osallistuneet lukivat ilkeitä twiittejä ilmakitaransoitosta. Pääjuontaja Dan Crane taas hauskutti yleisöä lajia ja sen harrastajia kommentoivilla sekä seksiä tihkuvilla vitseillä. Tosin seksiin ja ilmakitaristien seksielämän puutteeseen rajoittuvat vitsit alkoivat vähiten kyllästyttää.
Huumori oli myös osa itse ilmakitaransoittoa. Tyhjyyteen huitovat esiintyjät ja kilpailijat näyttivät hieman huvittavilta, vaikka heidän ilmeensä olisi ollut vakava. Tosin eri ilmeillä ja eleillä ilmakitaristit loivat upeita hetkiä ja illuusion todellisesta soittamisesta. Lisäksi vanhojen mestareiden ja kilpailijoiden antaumuksellinen soittaminen sateessa ja liukkaalta näyttävällä lavalla herätti kunnioitusta. Edellisten mestareiden taidonnäytteet antoivat myös ensikertalaiselle katsojalle käsityksen menneistä vuosista. Seuratessani lähinnä raskaammasta musiikista koostettuja esityksiä aloin silti toivoa näkeväni yhden kokonaan muunlaiselle musiikille perustuvan taidonnäytteen. Vain nähdäkseni toimisiko ilmakitaransoitto myös silloin.
Luonnollisesti ohjelmistossa korostui pyrkimys luoda mahtava show päästämättä ääntäkään. Siksi Race Horse Company -nykysirkuksen jongleeraus ei aluksi vaikuttanut sopivan kokonaisuuteen. Eihän kukaan lavalla olleista esittänyt laulavansa tai soittavansa. Ensivaikutelma kuitenkin petti. Osana esitystä ryhmän jäsenet taituroivat keiloilla ja nojasivat vuorotellen eteen ja taakse sukset jalassa. Edestakainen liike toi mieleen Michael Jacksonin tanssitavan. Mielleyhtymä arvostettuun muusikkoon sopi tilaisuuteen. Virkistäväksi esityksen teki sen selkeä poikkeavuus soittamista matkivien ohjelmanumeroiden joukossa.
Pienistä pettymyksistä huolimatta ilta sai nauramaan ja haukkomaan henkeä. Ensi vuotta odottaen.