Kemijärven pumppuvoimalahankkeita koskevassa keskustelussa (Kaleva 29.1.) on rakennettu asetelma, jossa paikalliset ympäristöhuolet asetetaan vastakkain kaikkien suomalaisten sähkönkuluttajien edun kanssa. Tämä vastakkainasettelu on keinotekoinen. Kyse ei ole vihreän siirtymän tai energiaturvallisuuden vastustamisesta, vaan siitä, millä ehdoilla ja kenen kustannuksella miljardiluokan hankkeita viedään eteenpäin.
Julkisessa keskustelussa huolestuttavin piirre on ollut ajatus kuntien kaavoitusvallan sivuuttamisesta puhtaan siirtymän sijoittamisluvan kautta. Kuntien kaavoitusmonopoli ei ole byrokraattinen hidaste, vaan keskeinen osa kunnallista itsehallintoa ja demokratiaa. Ympäristöministeriö on jo todennut, etteivät pumppuvoimalat kuulu tämän menettelyn piiriin, mutta siitä huolimatta kuntapäättäjien ohittamista on väläytetty vaihtoehtona. Tämä herättää perustellun kysymyksen: hyväksytäänkö paikallinen päätösvalta vain silloin, kun se tukee hankkeita?
Kannatamme ympäristövaikutusten arviointia ja huolellista tutkimustietoa. Ongelma ei ole yva-menettely, vaan se, että jo julkaistut yva-selostukset ovat puutteellisia. Lapin ely-keskus on edellyttänyt lisäselvityksiä muun muassa virtaamista, kalastovaikutuksista ja jääolosuhteista. Erityisen vakava puute on se, ettei useiden samanaikaisten hankkeiden yhteisvaikutuksia ole arvioitu kokonaisuutena, vaikka kaikki kohdistuvat samaan vesistöön.
Keskustelussa on toistuvasti keskitytty Kemijärven vedenpinnan senttimetriluokan vaihteluihin. Tämä ohittaa hankkeiden todellisen ydinkysymyksen: virtaamat. Ailangantunturin pumppuvoimalan täysitehoisissa purkujaksossa syntyvät virtaamat ovat samaa suuruusluokkaa kuin Kemijoen keskivirtaama, noin 500–600 kuutiometriä sekunnissa. Kyse on keinotekoisesti synnytetyistä, nopeista ja toistuvista virtauspiikeistä, joilla on suoria vaikutuksia kalastoon, jääolosuhteisiin, pohjasedimentteihin ja rantojen eroosioon. Näitä vaikutuksia ei ole arvioitu riittävällä tarkkuudella.
Yksi keskeisimmistä mutta vähiten käsitellyistä kysymyksistä koskee Seitakorvan voimalaitosta. yva-selostuksen mukaan pumppuvoimalan purkujaksot ajoittuvat osin samanaikaisesti Seitakorvan juoksutusten kanssa. Tästä huolimatta selvityksissä ei ole arvioitu, kestävätkö olemassa olevan voimalaitoksen rakenteet lisääntyvän ja nopearytmisen virtaamavaihtelun. Kyse ei ole vähäisestä teknisestä yksityiskohdasta, vaan rakenteellisesta turvallisuudesta ja riskienhallinnasta.
Paikallista huolta on julkisuudessa vähätelty vetoamalla tunteisiin. Tosiasiassa kaikki päätöksenteko sisältää tunteita, eikä niitä voi erottaa silloin, kun päätetään omasta elinympäristöstä ja turvallisuudesta. Kemijärvellä huoli ei kuitenkaan perustu mielikuviin, vaan viranomaisten edellyttämiin lisäselvityksiin ja hanketoimijoiden omiin arvioihin. Kyse ei ole nimby-ilmiöstä, vaan vaatimuksesta, että hankkeet täyttävät ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset kriteerit.
Vihreä siirtymä ei etene sivuuttamalla paikallisia ihmisiä, puutteellisia selvityksiä tai lainsäädäntöä. Se etenee vain, jos hankkeet perustuvat tutkittuun tietoon, avoimuuteen ja luottamukseen. Paikallisten, vaaleilla valittujen päättäjien tehtävä ei ole hyväksyä hankkeita hinnalla millä hyvänsä, vaan arvioida ne huolellisesti. Tätä tehtävää on syytä kunnioittaa – myös silloin, kun päätös ei miellytä kaikkia.
Tomi Juujärvi
puheenjohtaja, Pro Kemijärvi ry