SSAB:n päätös investoida Raahen sijasta Luulajaan ei varmasti tullut kenellekään järisyttävänä yllätyksenä. Ruotsalainen teräsjätti päätti vetää kotiin päin, vaikka Raahella oli omat vahvuutensa: luvitus on pitkällä ja energiaa on runsaasti tarjolla fossiilivapaan teräksen tekemistä varten.
Ruotsalaiset osaavat tämän. Omassa viestinnässään SSAB perusteli asiaa kauniisti Raahen kannalta. Suomen puolen tehtaalla koneet ja laitteet ovat paremmassa kunnossa, joten niiden uusimisella ei ole niin kiire kuin lahden toisella puolella.
Vaikka isku oli odotettu, se on Raahen seudun kannalta musertava. Lähes viiden miljardin – ydinvoimalan kokoinen – investointi olisi ollut lottovoitto Raahen, Pohjois-Suomen ja koko maan taloudelle, joka yskii nyt pahanlaisesti.
On mahdollista, että Raahe on vuorossa seuraavaksi. SSAB tavoittelee koko terästuotantonsa muuttamista fossiilivapaaksi lähivuosikymmenen aikana.
Raahen tehtaan mahdollisesta modernisoinnista päätetään vasta sen jälkeen, kun yhtiöllä on enemmän kokemuksia fossiilivapaan teräksen valmistamisesta ja tuotteen markkinoista. Riittääkö vihreälle teräkselle kysyntää, kun sen hinta on korkeampi kuin hiilen turvin tuotetun?
Murheelliset uutiset SSAB:n tiistaina kertoman päätöksen vuoksi eivät jää vain menetetyiksi työmahdollisuuksiksi.
SSAB:n Raahen tehdas tuottaa vuosittain noin kahdeksan prosenttia Suomen suorista hiilidioksidipäästöistä. Se on Suomen suurin yksittäinen saastuttaja.
Jos Raahen tehtaan hiilipäästöjä ei saada alas, Suomi voi sanoa hyvästit hiilineutraalisuustavoitteelleen. Joka tapauksessa se asettaa paineita vähentää päästöjä muualta kuten liikenteestä.
Isoin murhe on se, että Raahen tappio kuvastaa laajemmin Suomen vihreän siirtymän nykytilaa. Suomi on jäämässä kyydistä.
Suomella on kunnianhimoiset suunnitelmat vihreän siirtymän edistämisessä. Tulevaa talouskasvua rakennetaan pitkälti sen tuomien investointien varaan.
Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan Suomeen on suunnitteilla 260 miljardin arvosta erilaisia vihreän siirtymän projekteja. Joukossa on paljon vihreän energian ja vetytalouden investointeja.
Raahen investointi on ollut tämän toiveiden tynnyrin kirkkaimpia helmiä. Nyt se voidaan ainakin hetkeksi unohtaa.
Tuuli- ja aurinkovoimaa Suomeen rakennetaan ahkerasti. Joitain vetylaitoksiakin on piirustuspöydällä. Yksi niistä on Oulun Energian suunnittelema teollisen mittakaavan vetylaitos Laanilaan.
Suuren luokan hankkeet puuttuvat yhä, vaikka Suomea on hehkutettu hyvänä investointiympäristönä. Täällä on tarjolla runsaasti fossiilivapaata energiaa.
Vihreän siirtymän investoinnit näyttävät nyt karkaavan kauas kuin pilvet Aki Kaurismäen elokuvassa. Syitä voi vain arvailla.
Yksi on valtion tukipolitiikka. Isoissa teollisuusmaissa pyyhitään nyt pöytää puheilla, joiden mukaan oman maan teollisuutta ei saisi vauhdittaa järein tukitoimin.
Markkinatalouden mallimaa Yhdysvallat jouduttaa kotimaisia investointejaan massiivisin valtion tukiaisin. Samaa tekevät isot Euroopan maat. Suomella ei ole varaa saman kertaluokan tukiin.
Suomi on yhä pääomaköyhä maa ja isoihin investointeihin tarvitaan valtion avun lisäksi ja sijasta ulkomaista rahaa.
Ehkä kaikkein pelottavinta vihreän siirtymän tulevaisuuteen siirtymisessä on se, että suomalaiset eivät osaa myydä maailmalle osaamistaan ja ajatuksiaan. Tällaisen arvion esitti vihreän siirtymän investointeja pitkään sisäpiiristä tarkastellut tuttavani. Nälkä verkostoitua ja myydä puuttuu.
Suomen kannalta toivon hartaasti, että hän on tässä väärässä. Ilman investointeja Suomi jatkaa köyhtymistään, ja se koskettaa meitä kaikkia.