Tämä kohta Etu-Lyöttyä on Ihan oikeasti urbaani. Veturiaukio tuntuu onnistuneelta uudelta kaupunkitilalta. Madetojanraitin radanalituksen ansiosta katukuvassa näkyy kulkijoita, ja Veturiaukion äärellä on ruokakauppakin. Myös Lyötynveturin pohjakerrokseen on valmistumassa liiketiloja.
Pitkälti saman rakennusliikkeen toteuttamana ympäristössä on toki monotonisuutta, ja koko alueella liiketiloja on keskusta-alueeksi kuitenkin vähän.
Markettien ja etukorttien maassa uuden elävän kaupunkitilan luominen ei ole helppoa. Asuntojen mainostetaankin sijaitsevan "keskustan vieressä", ei keskustassa, vaikka rotuaarille on matkaa 700m.
Naapureihinsa rakennus liittyy umpikorttelin uudisversiona, jonka pihakannen alle korttelin parkkipaikat sijoittuvat. Pihakansi synnyttää toisaalta huoliteltua ympäristöä kun pihat on tosiaan pakko rakentaa, mutta toisaalta niistä ei muodostu kovin vehreitä.
Lyötynveturin arkkitehtuuri taistelee ollakseen kaupunkimaista. Lähiömäiset ulokeparvekkeet on kuritettu kaupunkikuosiin valkealla lisäkuorella, joka ikään kuin piirtää talolle uuden, kappalemaisen ulkoseinän.
Parvekevyöhykettä on käytetty myös "korjaamaan" pitkän keskikäytävän varrelle sijoittuvien asuntojen miinuspuolta, kaikkien ikkunoiden sijoittumista samalle seinälle. Lämmin rakennusmassa puskee välillä parvekevyöhykkeelle jolloin syntyy kulma josta saadaan näkymä myös toiseen suuntaan. Esimerkkihuoneiston tapauksessa vastassa on tosin seuraava parveke joten näkymä ei laajene kovin kauas.
Periaatteessa suunnittelukikkaa voisi suorastaan suositella asunnon laadun parantamiseksi jos yhteen suuntaan avautumiselle ei katsota olevan taloudellisia vaihtoehtoja.
Mutta eikö niitä sitten tosiaan ole? Hissi maksaa suunnilleen 100 000 euroa. Jos kerroksesta saataisiin toisen porrashuoneen lisäämisellä käytävää hyötykäyttöön vaikka vain seitsemän neliötä, olisi tämän kohteen neliöhinnalla koossa jo 105 000 euroa. Samalla voitaisiin palata vanhaan läpitalon- ja kulmahuoneistojen aikaan.
Asuntojen kokojakauma on varsin pieni, vajaasta viidestäkymmenestä seitsemäänkymmeneenviiteen neliöön, asuntoja yksiöistä kolmioihin.
Esimerkkihuoneiston tilajako on persoonallinen. Keittiö on vain keittokomero, jossa kuitenkin mahtuu työskentelemään kaksi ihmistä. Päämakuuhuone on poikkeuksellisen suuri, varsinkin kun siihen liittyy vielä erillinen vaatehuone eivätkä komerorivistöt vie huonetilaa.
Liukuovi keittiön edessä toisi komeromaisen ratkaisun hyödyt esiin avokeittiöön verrattuna. Keittokomeron mahdollisine sotkuineen ja astianpesukoneäänineen voisi näin sulkea oleskelutiloista kokonaan erilliseksi. Keittiöiden massiivipuutasot ainaisen vakiolaminaatin sijaan tuntuvat oikein mukavilta, ja uunikin on integroitua mallia.
Pienempi huoneista on kapeana selvästi yhden lapsen huone tai työhuone. Myös siellä on vaatehuoneen muodossa reilusti säilytystilaa.
Olohuone muodostuu kauttakulkutilaksi, mutta kalustuksen saa kuitenkin mahtumaan kodissa liikkumisen suvantopaikkoihin.