Eläimet: Ou­lu­lai­nen per­heen­äi­ti tilasi netistä munia, ja nyt oma­ko­ti­alueel­la ku­jer­taa lähes 60 vii­riäis­tä

Työmaa: Ra­ken­nus­työt koet­te­le­vat Nal­li­ka­rin idylliä tänä kesänä

Urheilu: Oliko Oulun kes­kus­ken­tän alla sa­lai­nen be­to­ni­le­vy, josta Lipon pe­laa­jat saivat etua?

Mainos: Tilaa tästä Kaleva Digi 13,90 €/kk

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Vesi nousee – oletko valmis?

Vettä sitovat turvesuot ovat arvokkaita tulvasuojelussa.

Keski-Euroopan tuhotulvat seisauttivat miettimään tulvariskejä. Asialla on tartuntapintoja niin ilmaston lämpenemiseen kuin suomalaiseen metsä- ja turvekeskusteluunkin.

Mitä enemmän valuma-alueen pintamaata rikotaan ja taajamia asfaltoidaan, sitä nopeampaa on veden valunta. Tulvien äkillisyys ja alttius kasvavat siirryttäessä järvivesistöistä jokivesistöihin.

Turvekeskustelu on ankkuroitunut veden laatuhaittoihin, hiilen sitoutumiseen, varmuusvarastointiin ja kasvuturvekäyttöön. Turpeen hydrologisista vaikutuksista ei juuri puhuta. Metrien paksuiset turvekerrokset toimivat luonnonsuotimena, joka valuttaa vedet hallitusti, pidättää ilmaperäiset haitta-aineet sekä maaperän kiintoaine- ja ravinnekuormat.

Maatumaton rahkaturve kykenee sitomaan vettä 15–20 kertaa ja maatunut 6–7 kertaa oman painonsa verran. Kun suolta poistetaan puut, pintamaa ja turvekerrokset, ”suopuhdistamon” toiminta rikkoutuu. Jos valuma-alueelta johdetaan vesiä suoraan luonnonuomiin ilman katkoja tai pintavalutusta, veden virtaus nopeutuu ja tulvariski kasvaa.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.