Julkisen sektorin rakennemuutoksesta ja sen tarpeellisuudesta on puhuttu jo kohta neljä vuotta, mitään ei ole tapahtunut.
Kun puhutaan yksityisten yritysten käytöstä julkisten palvelujen tuottamisessa, otetaan esille ja verrataan kustannuksia yksittäiselle palvelun ostajalle/kuntalaiselle. Näitä kustannuksia sitten verrataan julkisen puolen vastaaviin kustannuksiin. Vertailuun otetaan mukaan se, mitä se maksaa yksittäiselle ihmiselle tai perheelle. Mukaan ei lasketa sitä, mitä julkiset palvelut maksavat kunnalle tai valtiolle, eli meille veronmaksajille.
Tiedetäänkö mikä on esimerkiksi julkisessa sairaalassa yksittäinen toimenpiteen kustannus, tai mitä maksaa kunnassa lastenhoitopaikka/päivä, tai mitä maksaa kunnan vanhuksen hoivapaikka päivässä?
Jotta tämä saataisiin selville, niin julkisen sektorin pitää laskea kaikki kulut samoin kuin tekee yksityinen toimija. Sairaalan kuluihin otetaan mukaan kaikki kustannukset (kiinteistön vuokra ja ylläpito, koko organisaation kulut hoitajineen ja lääkäreineen, organisaation johdon ja hallinnon kulut, koulutus, atk ja ohjelmien kulut, huomioidaan henkilöstön sairastaminen yhtenä kuluna, työvälineet ja laitteet ynnä muut pienemmät juoksevat menot). Samat laskelmat tekevät myös yksityiset päiväkodit ja vanhusten hoivapaikat.
Näin yksityinen puoli laskee kaikki menonsa, ja sen mukaan hinnoittelee palvelujensa hinnat. Julkisen sektorin tuottamissa palveluissa nämä laskelmat olisi välttämätöntä myös tehdä. Sen jälkeen kustannuksia olisi helppo verrata molempien osalta.
Kun tähän julkisen palvelujen kustannusavoimuuteen päästään, niin kunta voisi ostaa palvelut siltä toimijalta, mikä on edullisin ja tarjota nykyisillä hinnoilla kansalaisille.