Jokasyksyinen veropäivä, tänä vuonna 12. marraskuuta, on tavannut täräyttää lehtien ja sähköisten kanavien lukijamäärät tappiin. Päivän uutiset kertovat edellisen vuoden suomalaiset tulo- ja verokuninkaalliset. Näiden joukossa tapaa olla ennalta arvattavien henkilöiden ohella myös kiinnostavia yllätysnimiä.
Ei kannata kiistää, etteikö tulo- ja verotietojuttujen suosiota osaksi selitä puhdas uteliaisuus, jopa tirkistelyn halu. Tietojen julkaisua voi kuitenkin perustella myös painavilla yhteiskunnallisilla syillä. Verotiedot kertovat olennaista tietoa tulonjaosta, esimerkiksi sen, millä aloilla Suomessa voi yltää suuriin tuloihin ja kuinka suuria tulot voivat kovimmillaan olla.
Samalla verotiedot osoittavat sen, millaisilla summilla vauraimmat kansalaiset tukevat hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoa. Summat voivat olla kunnioitusta herättäviä – tai yllättävän matalia.
Veropäivänä julkistettavat tulot tosin eivät kerro kaikkea vauraimpien suomalaisten tuloista. Tiedoista eivät esimerkiksi näy verovapaat etuudet eivätkä osingot, joita pörssin ulkopuolisten osakeyhtiöiden omistajat voivat saada.
Suomalaisilla veronmaksajilla oli hetken aikaa mahdollisuus pyytää verottajaa poistamaan heidän nimensä lehdistölle annettavien nimien listalta. Verottaja perusteli mahdollisuutta EU:n tietosuoja-asetuksella.
Moni yli 100 000 euroa vuodessa ansaitseva henkilö käytti mahdollisuutta. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin linjasi kolme vuotta sitten, ettei verotietojen sähköistä luovutusta medialle voi kieltää.
Ratkaisu kertoo siitä tärkeästä periaatteesta, että demokraattisessa yhteiskunnassa avoimuuden on oltava pääsääntö, ja salaamiselle on oltava erityisen painavat perusteet.
Jotkut suomalaiset huipputuloiset ovat vaatineet tulo- ja verotietojen salaamista turvallisuussyistä. Voi kuitenkin kysyä, ovatko juuri veropäivänä julkistettavat verotiedot uhkien aiheuttajia. Se, ketkä maan tulohuipulla ovat, tavataan tietää muutenkin.
Vuoden 2024 suurituloisimmilla on erilaisia tarinoita. Osalla komeat tulot selittyvät yksinkertaisesti korkeilla palkoilla. Useat tulokärkeen nousseet henkilöt ovat yltäneet sinne yritysmyynnin ansiosta. Kyse on ollut kerrallisesta, yhden vuoden huipputulosta, jonka takana voi olla vuosikymmenten mittainen työ, riskinottoja ja ponnisteluja.
Sen nämä tarinat osoittavat, että yrittämisellä voi edelleen nousta Suomessa vaurauteen.
Veropäivän anti tuo esiin myös sen, että työtä ja pääomaa verotetaan maassa erilaisilla otteilla. Niin paljon kuin työntekoa ja sen arvoa ylistetään juhlapuheissa ja julistuksissa, käytännössä työn tekijöitä kuritetaan ankarammin kuin pääomatuloja nauttivia.
Tälle on vaikea löytää kunnon perusteluja. Siksi tämä verotuksen kummallisuus on syytä oikaista, ja nimenomaan työn verotusta keventämällä.