Verohallinto on viranomainen, jonka kuuluisi hallita oma toimintansa ja pystyä ohjaamaan verotettavaa tekemään oikeat ratkaisut tulevan verotuskäytännön osalta. Valitettavasti Verohallinnon sisäinen toiminta ei ole kunnossa, ja toiminnassa on selviä ja vakavia aukkoja.
Verotettava kansalainen ohjataan neuvonnan sijasta maksulliseen ennakkopäätösprosessiin. Verohallinto on korvannut omat puutteellisuutensa maksullisella toiminnalla jättämällä ohjeistuksesta pois itsestään selviä asiakohtia, joihin verotus perustuu.
Kansainvälisen verotuksen osalta annetaan lyhyt ohjeistus mistä omistuksesta maastamuuttajan on luovuttava päästäkseen eroon Suomen verotuksesta (rajoitetusti verovelvolliseksi pääsemiseksi) ilman, että häntä verotetaan Suomessa kolmen vuoden ajan muuttovuoden jälkeen.
Suoraa ohjeistusta ei edes anneta, vaikka verotettava itse on kykenevä antamaan täydellisen selvityksen olemassa olevasta omistuksesta. Hänet ohjataan asiakaspalvelusta maksulliseen ennakkopäätösprosessiin.
Monesta Suomessa olevasta omaisuudesta tai palvelusta luopuminen on melkein itsestään selvää, kuten asunnosta ja Kelan oikeuksista luopuminen. Mutta asia hankaloituu esimerkiksi silloin, kun muuttajalta vaaditaan etukäteen ulkomaalainen asuinosoite. Esimerkiksi Aasiassa on saatavilla vuokra-asuntoja ilman, että esivarausta täytyy tehdä ja oman pysyvän asunnon hankinta voidaan siirtää myöhemmälle ajankohdalle ja paikan päällä tapahtuvaksi.
Suomessa olevan omaisuuden suhteen, kuten yhtymäosakkuuden tai kiinteistöosakkuuden osalta, ei ole saatavilla ennakkotietoutta, onko niistä luovuttava tai ei. Kuitenkin Verohallinnon ennakkopäätös voi tehdä ratkaisun näidenkin osalta?
Verohallinnon ohjeistuksessa lukee, että maastamuuttajalla ei saa olla olennaisia siteitä Suomeen, ja olennaiset siteet määritellään henkilökohtaisista olosuhteista koskevan kokonaisarvion perusteella.
Jos verovelvollinen on kykenevä näyttämään toteen Suomessa omistamansa omaisuuden, josta myös Verohallinnolla itsellään on täydellinen sisältöluettelo, mitä muuta voidaan silloin vaatia ohjeistuksen antamiseen?
Verotettavan näkökulmasta katsottuna epäiltäväksi jää vakavasti, että onko Verohallinto tietoisesti siirtänyt ohjeistuksen ennakkopäätösprosessiin yksinomaan saadakseen maksullisen korvauksen työpanoksesta, jonka kuuluisi olla normaali verotuksen kautta katettu ilmaispalvelu.
Tauno Ruuska
Nivala