Ukrainan sodan aikana on huomattu, että Venäjän kansa elää aivan eri todellisuudessa kuin länsimainen yleisö. Syynä on valtion valvomien venäläisten medioiden propaganda, joka tuntuu satuilevan ja valehtelevan mielivaltaisesti.
Länsimaisin silmin Venäjä on hyökännyt raakalaismaisesti pienemmän naapurimaansa kimppuun sotarikoksia ja raiskauksia tehden. Venäläisen median mukaan Ukrainassa taas ollaan vapauttamassa ihan vaan sotilasteknisellä pikku operaatiolla maata natseista, jotka tuovat ohjukset Moskovan portille ja sortavat venäläisvähemmistöä.
Länsimaisin silmin häijy, iso paha Goljatti on siellä kurittamassa pientä hyvää Davidia. Mutta venäläisen median silmin altavastaajana onkin Venäjä parka, jonka kimppuun on jälleen käynyt suuri, ilkeä, ylimielinen koulukiusaaja Nato.
Hallinnon mieleisen todellisuuskuvan rakentaminen ei ole uutta. Jo sata vuotta sitten amerikkalainen lehtimies ja mediatutkija Walter Lippmann (1889-1974) kirjoitti kirjassaan ”Public Opinion” (Yleinen mielipide, 1922) valeympäristöstä ja todellisuuden väärentämisestä.
Valeympäristön tuottamisen ensimmäinen ehto on estää riippumaton ja vapaa pääsy todelliseen ympäristöön.
Kun näin on tehty, käy hallinnolle mahdolliseksi järjestää tapahtumaa koskevat uutiset sopimaan kitkatta sen omiin tarkoitusperiin. Käytännössä tuollainen pääsyn estäminen on sensuuria, jossa vain valikoitua informaatiota päästetään yleisön tietoisuuteen uutismedioissa. Lisäksi toisinajattelijat hiljennetään tarvittaessa väkivalloin.