Nuoruudessani pyöri eri kaupunginosissa omat kovat jätkänsä, joita varottiin ja kierrettiin kaukaa, heille ei auttanut vinoilla. Kovilla jätkillä oli tapana purkaa pahaa oloaan ja vahvistaa itsetuntoaan ärsyttämällä valitsemiaan uhreja fyysisesti ja verbaalisesti niin pitkään, kunnes valittu uhri teki tai sanoi jotain sellaista, jonka kova jätkä kykeni tulkitsemaan loukkaavaksi tai hyökkääväksi sanaksi ja teoksi häntä vastaan. Siitä seurasi kostotoimenpide, mikä yleensä oli pahoinpitely, kansan kielellä sanottuna turpaan veto.
Nykyään vaikuttaa siltä, että kovat jätkät ovat muuttuneet poika- ja tyttöjengeiksi, jotka suorittavat pahoinpitelyn ja ryöstön porukassa, yksittäiset sankarit ovat ilmeisestikin vähenemään päin.
Tällä hetkellä meidän suomalaisten naapurustossa Venäjä on se ”kova jätkä” tai ”jengi”, joka toimii vastaavalla tavalla, ärsyttää ja rassaa toisten hermoja niin kauan, kunnes löytää tekosyyn ryhtyä tositoimiin ja osoittaa voimiaan. Suomea kohtaan he ovat valinneet ärsytystavaksi merenalaisen putken rikkomisen ja ”turvapaikanhakijoiden” raahaamisen Suomen rajoille ilman paluun mahdollisuutta.
Tällä toiminnalla Venäjä on ajanut Suomen hankalaan tilanteeseen; jos suljemme rajat, emmekä päästä heitä rajan yli, jäävät he ulkosalle kahden valtion väliin pakkaseen, jolloin ainoa mahdollisuus on piileskellä talvisessa metsässä ja yrittää etsiä paikkaa päästä rajan yli maahamme. Lisää ärsytystapoja on varmastikin odotettavissa, koska olemme muuttuneet epäystävälliseksi naapuriksi.
Uutisia katsoessa tulee tunne, että ”meillä on valmiudet” -uskottelu tuntuu samalta kuin nuoruudessa joskus kuulemani ”minä kyllä pärjään tuolle jätkälle” -vannottelu. Mitä meidän pitäisi tehdä? Tunnustan suoraan, että en tiedä. Toivon, että päättäjät tietävät ja toimivat ”olemme varautuneita” -uskottelun sijasta. Mustanaamiolle ja Batmanille olisi tilausta täällä maassamme.
Jorma Styng
sävel- ja kuvataiteilija
Oulu