Me suomalaiset köyhdymme. Olemme tehneet sitä jo hyvän aikaa.
Sen huomaa katukuvasta, kun pitkän tauon jälkeen käy vaikkapa Tukholmassa tai Kööpenhaminassa. Olemme jääneet jälkeen lähimmistä naapureistamme.
Syyllinen tähän tiedetään. Se on kasvu tai pikemmin sen puute.
Tilasto vahvistaa arkihavainnot. Suomen talous ei ole kasvanut pariinkymmeneen vuoteen. Kansantuote henkeä kohti on nyt pienempi kuin vuonna 2009.
Hyviä selityksiä löytyy ulkoisista oloista. Idänkauppa on romahtanut. Nokian vetoapu jäi tilapäiseksi. Pandemia sotki maailmantalouden.
Todelliset syyt löytyvät kotimaasta. Työvoiman määrä vähentyy, kun väestö ikääntyy ja eläkeläisten osuus väestöstä kasvaa.
Vähintään yhtä suuri syypää on se, että työn tuottavuus ei ole Suomessa kasvanut käytännössä lainkaan parin viime vuosikymmenen aikana. Tuottavuus tarkoittaa sitä, kuinka paljon arvonlisäystä tehdyillä työtunneilla saadaan aikaan.
Tuottavuus on se taikasana, jolla kansakunta luo kasvua ja vaurautta. Nyt se loistaa poissaolollaan.
Tuottavuus kohentuu esimerkiksi sillä, että viemme maailmalle entistä korkeammin jalostettuja tuotteita. Nokian matkapuhelimet olivat tästä hyvä esimerkki. Nyt viennissä on liikaa kilohinnaltaan halpaa tavaraa.
Työn tuottavuuden kehittymiselle ei lupaa hyvää se, että olemme tekoälyn käyttöönotossa jäämässä jälkijunaan. Yhdysvalloissa jo 30 prosenttia työvoimasta käyttää tekoälyä jotenkin työssään. Suomen luku on 18 prosenttia.
Viime vuodet olemme talouspolitiikassa kantaneet ensi sijassa huolta valtion velkaantumisesta. Kokoomus voitti eduskuntavaalit velkahuolella. Petteri Orpon hallitus on liki pari vuotta säästänyt hiki hatussa. Silti velkaantuminen vain jatkuu.
Eipä huolta. Nyt katse on lopulta käännetty kasvun tavoitteluun.
Orpon hallitus käynnisti viime syyskuussa kasvuriihi-hankkeen. Sen tavoitteena on löytää keinoja uinuvan talouskasvun herättämiseksi.
Asiaa valmistelevan työryhmän vetäjä on työeläkeyhtiö Varman kuusamolaislähtöinen toimitusjohtaja Risto Murto. Hän toimi aikoinaan myös Oulun yliopiston hallituksen puheenjohtajana.
Murron työryhmän raporttia odotetaan nyt kuin turisti revontulia. Se on määrä julkistaa tämän kuun lopussa. Hallitus on luvannut edistää hyvänä pitämiään kasvutoimia kevään puoliväliriihessä.
Suurteollisuutta edustava Elinkeinoelämän keskusliitto EK lähetti omat miljardinkatkuiset terveisensä työryhmälle kuluneella viikolla.
EK:n kasvuresepti nojaa yrityksille ja hyvätuloisille suunnattuihin veronkevennyksiin. Järjestön mielestä ne maksavat itse itsensä takaisin.
Eivät maksa, arvioivat Helsingin Sanomien jututtamat taloustieteilijät. Tutkimuskirjallisuus ei tue sitä, että näin kävisi.
EK:n ohjelma vaikuttikin enemmän siltä, että kasvua kaipaavan ajan savuverhon takana halutaan keventää omien sidosryhmien verotaakkaa.
Ay-liikkeen kasvukatse on tänä keväänä voimakkaasti palkkatyöläisten ostovoimassa. Sitä haetaan kovilla palkankorotuksilla.
Ostovoiman kasvattaminen varmasti osaltaan toisi kaivatun kasvusysäyksen. Työn tuottavuutta se ei nosta, ja lakkoilu keinona ajaa tavoitteita läpi ei ole varsinainen kasvun moottori.
Kasvuajattelu on vallannut myös Oulun. Kaupunkiin on perustettu pääosin yritysjohtajista koostuva työryhmä, jonka tehtävänä on keksiä resepti kansainvälisten ja kasvavien yritysten synnyttämiseen.
Ryhmältä odotetaan konkreettisia toimia, joilla Oulu etenisi yritysmyönteiseksi kansainväliseksi kasvukeskukseksi. Kaupunki lupaa panna omalta osaltaan toimeksi, kun ideoita syntyy.
Hopealuoteja kasvutyöryhmät tuskin keksivät. Yleisesti tiedossa olevat kasvukeinot tunnetaan: entistä koulutetumpi ja osaavampi työvoima, vankka panostus tutkimukseen ja tuotekehitykseen ja investointien vauhdittaminen.
Toivottavasti työryhmät tarjoavat konkreettiset keinot näiden tavoitteiden saavuttamiseen, ja toivottavasti päättäjillä riittää kantti tehdä tarvittavat päätökset.