Tässä talossa ei ole ainoatakaan uutena ostettua tavaraa. Länsi-Patelassa sijaitseva rintamamiestalo on sisustukseltaan värikäs kuin karkkipaperi.
”Olen aina rakastanut värejä”, hymyilee talon omistaja Leena Renko.
Neljän lapsen yksinhuoltajaäiti osti talon vuodenvaihteessa ”purkukuntoisena”. Sen jälkeen toimelias nainen repi lattioista muovimatot, avasi seiniä ja koputteli kattoa.
”Jos muovimattoja ei lasketa, en tiedä, mikä tässä oli purkukuntoista”, nainen hämmästelee.
Nyt kahden kerroksen puulattiat kiiltävät valkoisina, seinät on tapetoitu uudelleen ja kattokin palautettu autenttiseen kuntoonsa.
”No joo, se oli näköjään tehty aikanaan jämälaudoista, eikä ole mitenkään erityisen esteettinen. Alkoi vain yksi ilta ärsyttää ne reikäiset pahvit, niin revin ne pois. Parempi jämälaudat kuin risa pahvi”, Renko puuskahtaa ja esittelee kattolaudoituksesta löytämäänsä tekstiä. ”Lapin Rakennus Oy Ab”, siistillä kaunokirjoituksella kirjoitettuna.
Remonttitaitoinen nainen on löytänyt unelmatalonsa ja tehnyt siitä näköisensä. Työkseen Renko suunnittelee kangaskuoseja. Kun lapset on iltaisin saatu nukkumaan, alkaa talossa yleensä joko ompelukoneen surina tai vasaran pauke. Se on merkki siitä, että äiti rentoutuu.
”Tuon seinän kun aukaisin, sain 600 litraa purua niskaan”, Renko esittelee portaiden vierestä purettua seinää.
Muovimattojen poistokin kuulosti ensin ihan pikku jutulta, mutta Renko kertaa vielä prosessia.
”Muovimaton alla oli lastulevy ja sen alla kipsitasoite, jota oli holvattu lattiaan ämpäritolkulla. Kyllä siinä jokunen ilta vierähti. Ja suurimman osan ajasta nuorimmainen oli mukana selkärepussa”, sisukas nainen kertoo.
Iloisen retro keittiö on talon sydän. Siellä näkyy myös Rengon kirpputoriharrastus.
”Talossa ei taida olla ainoatakaan uutena ostettua huonekalua tai tavaraa”, nainen paljastaa.
Nykyisiä kirppishintoja Renko tosin kauhistelee. Löytöjä tekee enää harvoin.
”Ihmiset ovat ymmärtäneet vanhan tavaran arvon, mikä on tietysti hyvä asia. Vielä kymmenen vuotta sitten kirppikset olivat ihan marginaalipuuhaa, ja kipot vaihtoivat omistajaa naurettavilla hinnoilla. Nykyään on jo ihan toinen meininki”, Renko on pistänyt merkille.
Vaikka kirppiksiä ahkerasti kiertääkin, Renko pitäytyy haalimasta tavaraa nurkkiinsa.
”Kaikki tavarat ovat käytössä. Pyrin siihen, että kun teen hankintoja, aina jotain saa myös lähteä. 1950-luvulla rakennetussa talossa säilytystilat eivät anna myöten valtavien tavaramassojen säilömiselle”, hän huomauttaa.
Nukkekodinomaisessa keittiössä leivät paahtuvat ikivanhalla paahtimella ja ruoka lämmitetään nostalgiaa tihkuvalla keittolevyllä.
”Uunia ei valitettavasti ole. Tilanpuutteen vuoksi jouduin puntaroimaan, kumpaa tarvitsen enemmän: pyykkikonetta vai uunia. Ensimmäinen vei voiton”, Renko hymyilee.
Rengon perheen arkea ei totisesti ole kuorrutettu mukavuuksin.
”Pesutilat löytyvät ulkorakennuksesta. Meillä on siellä juokseva vesi, kun pojat juoksevat sen ämpäreissä pataan”, äiti nauraa.
Alle sadan neliön talon yläkerrassa on reilun kokoinen lastenhuone ja alakertaan jää keittiön lisäksi tila pienelle olohuoneelle ja makuuhuoneelle, jossa mintunvihreä ompelukone seisoo paraatipaikalla ikkunan edessä.
”Tästä on hyvä vahtia lapsia surauttelun lomassa”, kuosisuunnittelija hymyilee.
Ompelukoneellakin on tarina.
”Edellinen ompelukoneeni oli juuri sanonut sopimuksensa irti, kun törmäsin kirppiksellä laatikkoon, jonka päällä luki: ‘vanha ompelukone, 3 euroa’. Ostin sian säkissä, mutta ostosta ei ole tarvinnut katua. Tämä on palvellut hyvin jo pidemmän aikaa. Vanhat koneet ovat yleensä kestäviä.”
Yksi talosta vielä puuttuu, ja se on pönttöuuni. Makuuhuoneen nurkassa on sille paikkakin, mutta jossain vaiheessa se on purettu.
”Hormit on tarkistettu, ja ne ovat kunnossa. Uskon, että löydän täydellisen pönttöuunin vielä jostain. Toivottavasti ennen talvea!”
Tee-se-itse-nainen ei epäile hetkeäkään, etteikö saisi kakluuninkin omin voimin paikalleen.
”Youtubesta löytyy varmasti hyviä opastusvideoita siihenkin hommaan”, Renko virnistää.