Ratsastuksen kautta Pomeliina Saarinen, 14, ja Taika Nurkkala, 13, löysivät itselleen tavallista harvinaisemman harrastuksen. Tytöt osallistuivat puolitoista vuotta sitten vikellyksen tutustumiskurssille ja liittyivät Äimän Vikeltäjien ryhmään, johon nykyisin kuuluu seitsemän tyttöä.
”Vikellys on voimistelua liikkuvan hevosen selässä. Tarkoituksena on tehdä liikkeet mahdollisimman siististi. Nilkat ja polvet täytyy ojentaa aina”, Pomeliina selventää.
Taikaa ja Pomeliinaa ei hirvitä kokeilla temppuja kovassakaan vauhdissa.
”Eivät liikkeet pelota, kun niitä harjoittelee. Kaiken kyllä oppii, jos vain haluaa”, Taika toteaa.
Tyttöjen mielestä parasta harrastuksessa on se, että saa olla hevosten lähellä. Ainoa miinuspuoli on treenaaminen talvella kylmässä maneesissa.
Äimän Vikeltäjät harjoittelevat pari kertaa viikossa. Tytöt treenaavat sekä hevosten kanssa että kuivaharjoitteluna vikellyspukilla. Kilpailukausi on kesällä, jolloin vikeltäjät suuntaavat Etelä-Suomeen kisailemaan.
”Kilpailuohjelmassa eli kyyrissä on tarkoituksena näyttää liikkeet mahdollisimman sujuvasti rytmikkään musiikin tahtiin”, tyttöjen valmentaja Hanna Pääkkönen kertoo.
Kilpailuissa on pakko tehdä tietyt liikkeet, esimerkiksi perusistunta, polvivaaka ja mylly, mutta muuten ohjelma saa muodostua vapaavalintaisista ja itse keksityistä liikkeistä.
”Yleensä katselemme netistä videoita ja muokkaamme sieltä saatuja vinkkejä omiin ohjelmiimme”, tytöt valaisevat.
Ohjelmassa hevosen selässä saa olla kerrallaan enintään kolme ihmistä. Muut ryhmäläiset odottavat sivulla rivissä omaa vuoroaan. Kilpailuissa tuomarit arvioivat ryhmää, yksilöitä ja hevosta, joten kokonaisuuden tulee olla kunnossa.
Tytöille on ehtinyt jo sataa kisamenestystä. ”Kerran olemme voittaneet ja viime kilpailuissa sijoituimme kolmansiksi”, tytöt kertaavat.
Vikellyksen harrastamiselle ei ole tiukkoja vaatimuksia. Tyttöjen mukaan kiinnostus ja innostus riittävät.
”Tietenkin on hyvä, jos tykkää olla eläinten kanssa ja osaa hoitaa hevosia”, Pomeliina miettii.
Myöskään fyysisiä vaatimuksia vikeltäjälle ei ole. Valmentaja Pääkkönen vakuuttaa, että kunto kehittyy harjoittelun myötä.
Kilpailemisen vikellyksessä voi aloittaa aikaisintaan seitsemänvuotiaana. Tällä hetkellä nuorimmat oululaiset vikeltäjät ovat viiden vanhoja.
”Vikeltäjät ovat 12–15-vuotiaita, mutta on ryhmissä ollut mukana yli kolmekymppisiäkin”, Pääkkönen kertoo.
Oulussa lajin parissa ei ole poikia, mutta muiden kaupunkien vikellysryhmissä on poikiakin.
”Erään vikeltäjätytön pikkuveli olisi kerran ollut innokas aloittamaan harrastuksen, mutta isosisko oli uhannut lopettaa vikeltämisen, jos pikkuvelikin ilmestyy talleille”, Pääkkönen nauraa.
Tytöt pohtivat, että pojat ovat kyllä hyviä vikeltäjiä rakenteensa puolesta ja varsinkin nostajina pojat ovat vahvoja. Useiden maiden maajoukkueissakin on yleensä ainakin yksi mies.
Taikan ja Pomeliinan haaveissa on kilpailla joskus ulkomailla. ”Olisi hienoa myös päästä joku päivä maajoukkueeseen”, tytöt unelmoivat.