Pöydällä on kupillinen Kinder-munia, viinipullo, kristalliviinilasi ja vanha vasara, kaikki yhdelle ihmiselle arkiselle vahakangasliinalle katettuna.
Huhtala muistaa, että lapsuuden perheessä ei vietetty kristillistä pääsiäistä. Suklaamunat olivat pojan tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Ne olivat piilossa ison, keltaisen kukon sisällä. "Odotin aina malttamattomana, milloin pääsen syömään niitä", Huhtala muistelee.
Isoisältä saadulla vasaralla ei ole symbolista merkitystä vaan se on tarkoitettu munien avaamista varten.
Kristallilasin Huhtala halusi kontrastiksi äärimmäiselle vaatimattomuudelle
Huhtalan pääsiäispöytä puhuu kristillisten juhlien vähäisestä merkityksestä kuvataiteilijalle, vaikka hän kirkkoon kuuluukin.
Hänen mielestään luterilainen kirkko elää ajastaan jäljessä muun muassa naispappeuskysymyksissä. "Ehkä kirkko tulee jälkijunassa mukaan tähän päivään."
Kattaus kertoo myös siitä niukkuudesta, jossa monet taiteilijat elävät.
Huhtala opettaa sivutyönään maalausta Kuopion kansalaisopistossa. Pääasiassa toimeentulo tulee taiteen tekemisestä.
Viime aikoina hän on tehnyt voimakkaita kasvotutkielmia, jotka ovat saaneet kiitosta viimeksi Lappeenrannassa pidetyssä näyttelyssä.
Huhtala sai äskettäin Kuopion kaupungin myöntämän Juho Rissasen stipendin. Se myönnetään vuosittain hakemuksetta kannustimena nuorelle, alle 35-vuotiaalle kuopiolaiselle kuvataiteilijalle.
"On mukava huomata, että olen maalauksissani tehnyt jotain oikein."
Myös toukokuun alussa Galleria 12:ssa avattavassa näyttelyssä on esillä kasvotutkielmia.
"Haluan maalata kasvoja, ilmeitä ja tunteita, sillä kaikki ihmiset ovat mielenkiintoisen erilaisia."
