Walfried Anderson, 97, syntyi Amerikassa, oli asevelvollinen Suomen kansanarmeijassa Neuvostoliitossa ja säilyi hengissä vankileirillä Uralin takana.
Tiukkakatseiset Suomen kansanarmeijan sotilaat ryhmittyivät kuvaan Petsamossa. Neuvostoliitto oli juuri miehittänyt Jäämeren suomalaiskunnan talvisodan alussa 1939.
Sotilaat olivat suomenkielisiä asevelvollisia. Monet syntyperältään karjalaisia tai inkeriläisiä sekä Suomesta sisällissodan jälkeen Neuvostoliittoon paenneita punaisia.
Noin 18 000 miehen armeija syntyi, kun Neuvostoliitto perusti Otto Ville Kuusisen johtaman Suomen kansanhallituksen, kutsumanimeltään Terijoen hallituksen, jonka piti johtaa Suomen valloitusta.
Kuusisen armeijaan joutui myös 21-vuotias Walfried Anderson, myöhemmin Tyrnävälle muuttanut 97-vuotias sähkömies.
–Vahtina olimme, ei muuta, Anderson muistelee.
Kuusisen armeija ei osallistunut sotatoimiin Suomea vastaan. Anderson kertoo hiihtäneensä Murmanskiin ja sieltä Teriberkaan. Neuvostoliitto luopui Terijoen hallituksesta tammikuussa 1940. Samalla päättyi Suomen kansanarmeijan lyhyt tarina.
Pohjois-Amerikan Oregonissa 1918 syntynyt Walfried Anderson muutti perheensä mukana Neuvosto-Karjalaan 12-vuotiaana 1931. Vaiheisiin 1900-luvun alussa tiivistyy Suomen historiaa: Isä Antti Jaara lähti Tyrnävältä 1908 laivalla siirtolaiseksi Amerikkaan ja meni naimisiin suomalaistaustaisen Maria Vallin kanssa. Antti Jaara muutti nimensä a-kirjaimella alkavaksi Andersoniksi, jotta pääsisi työnhaussa aakkosissa kärkeen.
Työ kuparikaivoksessa Oregonin Astoriassa loppui lamaan. Parempaa elämää luvattiin Neuvostoliitossa, jonne moni Amerikan siirtolainen lähti 1930-luvun alussa. Andersonit asettuivat Kontupohjaan. Walfried kouluttautui sähköasemalle.
Stalinin vainot kohdistuivat pian suomalaistaustaisiin. Andersonien isä vangittiin 1939. Hän kuoli viiden vuoden vankilatuomion päätteeksi.
Walfried joutui Kuusisen armeijan jälkeen vankileirille Uralin taakse, jossa hän sairastui ja todettiin 24-vuotiaana ruumiilliseen työhön kykenemättömäksi.
– Lääkäri sanoi minusta, ettei ole ikinä nähnyt niin laihaa miestä.
Hän sai tuttavien avulla ravinne- ja lääkepistoksia, joilla voimistui.
Sodan jälkeen 1946 Walfried Anderson muutti vaimonsa Eila Kaipaisen kanssa Sortavalaan. Eila oli tullut Amerikan Buffalosta Kontupohjaan. Hänen vanhempansa teloitettiin 1930-luvun lopussa.
Sortavalassa Walfriedille ja Eilalle syntyi tytär Elvi. Isä työskenteli sähkölaitoksella, äiti kirjanpitäjänä. Tytär luki sähköinsinööriksi ja työskenteli myöhemmin suomalaisten kanssa Kostamuksessa sekä Svetogorskissa. Nykyään hän asuu isänsä kanssa Tyrnävällä.
He kertovat, että elämä Sortavalassa oli tasaista. Kotona puhuttiin suomea. Perheellä oli vene, jolla retkeiltiin muiden suomalaistaustaisten kanssa Laatokalla.
Vuonna 1998 Andersonit tulivat Suomeen paluumuuttajina.
Juttu on julkaistu Kalevassa 10.4.2016.