Viime päivinä on uutisoitu viranomaisviestinnän siirtymisestä digitaaliseksi. Kauhistuttaa vanhusten osa tässä digitalisaation vyöryssä.
Sain karmaisevan esimerkin, kun iäkkään läheiseni vakuutusyhtiö lähetti hänelle kirjeenä pyynnön asiakastietojen päivittämisestä. Päivitys onnistuisi joko yhtiön nettisivuilla, kätevän äpin avulla tai soittamalla asiakaspalveluun.
Läheiselläni ei ole tietokonetta eikä pankkitunnuksia, enkä ole keksinyt miten perus-Doroon voisi ladata äpin. Maksulliseen asiakaspalveluun voi toki soittaa, jos jaksaa ensin jonottaa todella pitkään.
Aikaa tietojen päivittämiseen annettiin vain pari viikkoa. Kirjeen lopussa oli uhkaus: mikäli tietoja ei päivitetä määräpäivään mennessä, yhtiö rajoittaa palveluiden käyttöä ja viime kädessä voi jopa päättää asiakkuuden!
Iäkäs läheiseni on ollut kyseisen vakuutusyhtiön asiakas vuosikymmeniä. Hän ei ole ikinä tehnyt yhtään korvaushakemusta ja on maksanut vakuutusmaksut aina ajallaan. Onko hän nyt muuttunut huonoksi asiakkaaksi, koska ei käytä digitaalisia palveluita?
Minä soitin yhtiön asiakaspalveluun ja sieltä kerrottiin, että heillä on lakisääteinen velvollisuus tunnistaa ja tuntea asiakkaansa muun muassa rahanpesun estämiseksi. Mikään laki ei kuitenkaan velvoita hankkimaan älypuhelinta tai opettelemaan tietokoneen käyttöä. Vanhana asiakkaana läheiseni tiedot varmasti löytyvät yhtiöstä ilman päivitystäkin. Läheiseni on kyllä innokas pyykkäri, mutta rahaa hän ei ole pessyt koskaan.
Uhkaavan kirjeen lopussa on lause ”Hymyile, olet turvassa”. Kirjeen luettuamme ei hymyilyttänyt läheistäni eikä minua. Pitkä asiakkuus päättyy tähän.
Sirpa Pelkonen
Oulu