Palataan noin 50 vuotta ajassa taaksepäin. Silloin nousivat otsikoihin varusmiesten kuljetukset armeija-aikana. Varusmiehet istuivat Terran ja Pasin lavalla ”kakkosnelosesta” tehdyillä penkeillä. Pressut lepattivat tuulessa ja tuiskussa. Kylmänä talvena muutamalta varusmieheltä paleltuivat varpaat pitkän kuljetuksen aikana. Tuolloin eduskunnassa varusmiesten kuljetuksia verrattiin lehmien ja muiden tuotantoeläinten kuljetuksiin, jotka olivat paremmassa jamassa kuin varusmiesten.
Tänään nuo samat varusmiehet saattavat olla samassa tilanteessa, koska jatkuvaa hoitoa tarvitsevien potilaiden sairaan-, jatkuvan hoivan ja kotihoito ovat huonossa jamassa. Huonommassa tilassa kuin nykyään lehmien, muiden tuotantoeläinten ja rikollisten olosuhteet ovat.
Tuotantoeläinten hyvinvointia säädetään laeilla ja asetuksilla. Jos tuottaja laiminlyö lakeja tai asetuksia, kunnan-/läänineläinlääkäri tekee tarkastuskäynnin, sanktiot määrätään ja niiden toimeenpanoa seurataan. Jos asiat eivät korjaannu, tuotantoeläimet määrätään teurastettavaksi ja seuraa eläintenpitokielto.
Entäpä rikolliset, henkilöt, jotka oma-aloitteisesti ovat hakeutuneet lain väärälle puolelle? Rikosseuraamuslaitos esittelee uusia vankilarakennuksia, joissa rikollisille on oma yksiö mukavuuksilla. On aamupalat, iltapäiväkahvit, lounaat, päivälliset ja iltapalat. Harraste- ja opiskelumahdollisuuksia, ja ulkoilemaan pääsee joka päivä.
Huonoimmassa jamassa hoivakodeissa ja laitoksissa olevat huonokuntoiset peti- ja pyörätuolipotilaat eivät pääse ulkoilemaan juuri koskaan. Lehdistä olemme saaneet lukea, että petipotilaat joutuvat makaamaan samassa asennossa ja märissä vaipoissa tuntikausia. Tästä seuraa ihottumaa ja haavaumia kriittisillä ihonalueilla. Päivävuoron hoitaja sanoo kuivaa vaippaa haluavalle asujalle ennen vuoronvaihtoa, että iltavuoron hoitaja vaihtaa. Peseytymisväli saattaa venyä pahimmillaan viikoiksi.
Olen läheiseni omaishoitaja ja edunvalvoja, ja osan yllä olevasta olen huomannut vieraillessani läheiseni luona hoivakodissa.
Ympärivuorokautinen hoiva maksaa tolkuttomasti. Lakiin on kirjoitettu hoidon päivämaksun ylärajaksi noin 190 euroa per päivä, vuokraksi noin 700 euroa kuukaudessa. Summat tekevät yli 6 000 euroa kuukaudessa.
Tuo kaikki on yhteiskunnan rahaa. Hoivakodin asukas on maksanut eläkemaksun työssäoloajalta, työnantaja samoin. Kela maksaa eläkkeensaajan hoitotukea, hyvinvointialueen maksamalla hoitosetelillä kompensoidaan hoitoa, koska alue itse ei pysty hoitoa tarjoamaan. Lopun erotuksesta maksaa asukas omasta kansan-/työeläkkeestään. Eläkkeestä pitää jäädä asiakkaalle noin 200 euroa kuukaudessa ns. taskurahaa, jolla katetaan esimerkiksi hygieniatarvikkeet.
Hyvinvointialueet kilpailuttavat tarvittavia hoivapaikkoja. Mitä kilpailutusta se on, kun lakiin on määrätty, mitä tarjoaja saa laskuttaa?
Alueviraston tarkastuksen jälkeen hoiva-alueen johtajat levittelevät vain käsiään, vedotaan rahan, ajan ja työntekijöiden puutteeseen. Osa kotikäynneistä ja kotona tapahtuvista lääkkeiden ottamisien seurannasta ja lääkärintarkastuksista hoidetaan etänä netin kautta. Tilanne on haastava varsinkin yksinasuvalle vanhukselle, jolla saattaa olla haasteita nykytekniikan kanssa.
Tänä päivänä varusmiesten kuljetus hoituu ajoneuvoilla, joissa on yksilölliset istuimet turvavöineen. Tuotantolaitokset ja vankilat ovat valoisia, lämpimiä ja ilmastoituja. Koskahan sairaiden ja vanhusten huolto saadaan samalle tasolle?
Edunvalvoja
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.