Van­has­sa hu­vi­las­sa luodaan uutta

Kun ostaa satavuotisen rakennuksen ja ryhtyy kunnostamaan sitä asuin- ja työkäyttöön, pitää ensin kuullostella ja vasta sitten korjata. Hietasaaren vanhoihin kesähuviloihin liittyy monilla oululaisilla mukavia kiireettömän elämän muistoja. Nykyään yksi huviloista toimii arkkitehti Päivi Mikolan kotina ja työtiloina.

Idylli. Osa Hietasaaren vanhoista huviloista on herännyt elämään. Yhdessä niistä työskentelee arkkitehti Päivi Mikola.
Idylli. Osa Hietasaaren vanhoista huviloista on herännyt elämään. Yhdessä niistä työskentelee arkkitehti Päivi Mikola.

Hietasaaren vanhoihin kesähuviloihin liittyy monilla oululaisilla mukavia kiireettömän elämän muistoja. Nykyään yksi huviloista toimii arkkitehti Päivi Mikolan kotina ja työtiloina.

1900-luvun alussa rakennettu talo siirtyi keväällä 1997 hänen perheelleen. Muuttamaan he pääsivät kuitenkin vasta syksyllä 1999.

"Kun pääsimme päärakennuksen ullakolle, näimme, ettei katto ole koskaan vuotanut", kertoo Päivi Mikola talon kunnosta.

Urakka alkoi ulkorakennuksen vuotavan peltikaton uusimisella. Vanhaan asuinrakennukseen ei haluttu viedä kosteita tiloja. Ne rakennettiin erilliseen sivurakennukseen.

Päärakennuksen sisääntulosivut olivat kylmät. Ne perustettiin uudelleen, lämpöeristettiin ja rakennettiin uudelleen. Samalla päärakennusta laajennettiin lämpimällä kuistilla.

Pihapiiriin kuuluvia muitakin rakennuksia on kunnostettu pikku hiljaa. Yksi niistä, Villa Vanamo, toimii viehättävänä majoitusrakennuksena, erilaisena hotellina. Yöpyminen maksaa 50-100 euroa riippuen henkilömäärästä. Pienessä talossa on ruotsalaistyylinen keittiö, amerikkalainen makuuhuone tilkkutäkkeineen ja yläkerrassa siirrytäänkin jo japanilaistunnelmiin.

Vanhojen rakennusten ikkunat on kunnostettu, jopa uuden laajennuksen ulkoikkunat ovat vanhat kirpputorilta hankitut. Päärakennuksessa on yksi vielä toimiva pönttöuuni, muutoin talo lämpiää suoralla sähkölämmityksellä.

"Vanhan kanssa ei pidä hoppuilla. Hyvä tulee kun ensin kuulostellaan ja sitten vasta korjataan."

Kunnostukseen on käytetty sekä ulkopuolisia ammattilaisia, että omaa työtä, vanhempien palkatonta ja lasten "palkallista" työtä.



Uusi kauppa
ja galleria


"Urhoollinen teko on alkaa tässä iässä uusi ammatti, aluevaltaus. Normaali tapa uudelle tuotteelle on tuotteistaminen. Etsitään valmistaja joka ostaa sinulta oikeudet. Mutta voi sen tehdä näinkin, ryhtyä itse tekemään ja markkinoimaan", miettii Päivi Mikola.

1990-luvun alussa hän vaihtoi rakennussuunnittelun sisustusarkkitehdin työksi, sekä opettajana että yrittäjänä. Hän on suunnitellut mm. Japanissa menestyneen ja palkitun riippukeinun.

Nyt hän on suunnitellut Woodpecker-keinutuolin, ensimmäiseksi osaksi Colmio-nimellä kulkevaan tuoteperheeseen. Jatkossa on tulossa Grasshopper-lepotuoli ja erilaisia pöytiä, joista on olemassa jo prototyyppejä. Kaikki osat perustuvat jollakin tavalla kolmion muotoon.

Idea keinutuolin suunnittelemiseen syntyi, koska Päivi Mikola oli ihmetellyt jo kauan, miksi keinutuoli ei ole löytänyt modernimpaa yleispätevää ulkoasua kuten kaikki muut huonekalut ovat ajan myötä muuttuneet.

"Miksi kolmio-muoto. Olen toistanut kolmioita ja pyramideja jo kauan ennenkin töissäni. Geometriset muodot ovat loputon lähde uusiin variaatioihin."

Päivi Mikolan mielestä kotien lisäksi keinutuoli sopisi hyvin esimerkiksi odotustiloihin. Esimerkiksi New Yorkin lentokentällä olevat kiikkutuolit ovat aina varattuja.

Keinutuoli mielletään meillä turhaan vanhain- ja palvelukotien huonekaluksi kun Amerikassa se on edelleen suosittu kotien istuin.

Elokuussa Päivi Mikola avaa Kajaaninkadulla Tuomitalossa liikkeen, jossa tarjoillaan kahvia, voi lukea lehtiä ja uusi tuoteperhe on myynnissä.

Syksyllä avautuu lisäksi Oulun kaupunginkirjaston tiloissa keinutuolinäyttely Semplice - Yksinkertaisesti ja 20 muuta tapaa keinua, jossa 20 tekstiili- ym taiteilijaa on tehnyt oman näkemyksensä perinteisestä keinutuolimatosta yksinkertaiseen Woodpecker-keinutuoliin.

Ilmoita asiavirheestä