Vanhan talon var­ti­joi­na Hei­nä­pääs­sä

Lähes satavuotiaassa talossa aikakaudet saavat näkyä

Kolmen kuukauden remontin aikana myös muutama väliseinä sai lähteä – tilalle tulvahti valoa ja avaruutta, kertovat Pekka Huhtala ja Maya Syrjälä.
Kolmen kuukauden remontin aikana myös muutama väliseinä sai lähteä – tilalle tulvahti valoa ja avaruutta, kertovat Pekka Huhtala ja Maya Syrjälä.
Kuva: Mimmi Pentikäinen

Eräällä iltakävelyllä se sattui silmään. Meren rannassa, hiukan villiintyneen puutarhan keskellä – soma kaksikerroksinen, hirsirunkoinen pikku kerrostalo.

”Tuollaisessa talossa olisi joskus ihana asua, jotain sellaista tuli varmaan sanottua ääneen”, muistelee Maya Syrjälä. ”Vaikka suunnitelmissa oli kyllä ihan muuta – omakotitalo ja kauempana kaupungista.”

Mutta niin vain sininen talo otti ja lumosi. Kun talosta tuli myyntiin reilun 70-neliön huoneisto, oli päätös lopulta nopeasti tehty.

”Kyllähän se tietysti jossain vaiheessa myös hirvitti. Huoneisto oli niin alkuperäisessä kunnossa kuin tällaisessa lähes satavuotiaassa talossa vuosikymmenten kerrostumien kanssa voi olla”, muistelee Pekka Huhtala.

”Edellinen remontti oli tehty joskus 70-luvulla. Tärkeimmät asiat olivat kuitenkin kunnossa: talo oli rungoltaan terve, ja sen historia tarkkaan dokumentoitu, ja täällä tehdyt remontit olivat naapurien kautta tarkkaan tiedossa.”


Kaupat tehtiin ja suuri urakka alkoi. Parhaimmillaan seitsenhenkisen perheen kotina ollut huoneisto oli pilkottu pieniksi huoneiksi. Aikojen saatossa alkuperäiset pinnat olivat peittyneet erilaisin pinkopahvein, lastulevyin ja muovimatoin.

”Onneksi oma visio pysyi, ja oikeastaan tila vielä vahvisti sitä. Niilläkin hetkillä, kun purkuroskaa vaan tuli ja tuli aina lisää, jossain säilyi ajatus, että tästä saa vielä hyvän”, muistelee kolmen kuukauden remonttiurakkaa Maya Syrjälä.


Heinäpään laitakaupungilla, Hollihaan puiston takana sijaitsevan talon historiaa ei voi moittia tylsäksi; talon runkohirret on aikanaan 1920-luvulla tuotu junalla Terijoelta. Alun perin talo sijaitsi kaupungin edustalla Hevossaaressa huvilana. Vuonna 1939 se siirrettiin nykyiselle paikalleen mantereen puolelle.

Neliön muotoinen kaksikerroksinen hirsikehikko on vuosikymmenten saatossa kasvattanut kylkeensä pari lisäsiipeä – tänä päivänä pienkerrostalossa on kuusi asuntoa.

Kun vuosikymmenten kerrostumat remontin tuoksinassa kuoriutuivat, alkoi uusille omistajille hiljalleen valjeta, millaisen aarteen kanssa ollaan tekemisissä; löytyi niin hirsiseinää kuin hyväkuntoista lautalattiaa. Myös muutama väliseinä sai lähteä – tilalle tulvahti valoa ja avaruutta. Vanhan talon mittasuhteet ovat silmiähivelevän kauniit.

”Huonekorkeus on edelleen 270, vaikka kattoa jonkin verran jouduttiinkin laskemaan”, kertoo Pekka Huhtala.

Kaikki vanha, mitä voitiin säästää, säästettiin. Lautalattiaa uusittiin niistä kohdista, joissa se vaati korjausta, osalle riitti pelkkä hionta ja öljyäminen. Alkuperäiset ajan patinoimat peliovet ja kynnykset saivat jäädä sellaisinaan muistuttamaan menneistä. Kaikki, mitä tehtiin, tehtiin tietoisesti taloa kunnioittaen.

”Materiaalivalinnoissa ja työtavoissa oli koko ajan mukana ajatus, että ei tehdä mitään sellaista, jolla tämä jotenkin menisi pilalle. Kaikissa ratkaisuissa tärkeintä on ollut se, että ne kestävät ja säilyvät jatkossakin”, Huhtala painottaa.


Rakennusalan ammattilaisena Pekka Huhtalan näkemys säilyi remontin joskus monimutkaisissakin vaiheissa. Vanhan talon uudistusprojektia ei kuitenkaan kannata amatöörinkään pelätä.

”Kyllä tällaiseen uskaltaa lähteä. Ammattiapua ja korjausrakentamiseen liittyvää asiantuntemusta on tänä päivänä paljon saatavilla.”

Vaikka remonttiprojekti oli välillä kärsivällisyyttäkin koetteleva, lopputulos on asukkaiden mielestä enemmän kuin onnistunut.

”Remontin aikana otettuja kuvia katsellessa näkee tietysti kohtia, joissa olisi voinut lähteä viemään hieman eri suuntaan. Mutta toisaalta kaikki tehdyt ratkaisut ovat osoittautuneet onnistuneiksi”, Huhtala puntaroi.

Kolmen huoneen ja keittiön tyyli on rauhallinen ja pelkistetty – voimakaskuvioiset paperitapetit sopivat hyvin vanhan talon tunnelmaan. Huonekaluja on maltillisesti ja monet niistäkin vanhoja, perittyjä ja kierrätettyjä. Keittiöön tarkoituksella valittu moderni ja selkeälinjainen tyyli on sekin löytänyt paikkansa kokonaisuudessa.

”Kun talo on näin vanha, löytyy jokaisesta aikakaudesta jotain muistumia, ja kaikki asettuvat omalla tavallaan kokonaisuuteen.”

Merenrannan talo on ottanut asukkaat omakseen – omakotitalohaaveisiin ei ole toistaiseksi tarvinnut palata.

”Täällä on hyvä tunnelma. Kun talo on vanha, tietää ja tuntee, että täällä on eletty ennenkin. Ehkä se on yksi niistä syistä, miksi tänne on ollut helppo kotiutua”, kiittelee Maya Syrjälä.