Haukiputaan Hanhelassa vanha kivinavetta on muuttunut hämyisäksi luonnonmateriaalein koristelluksi joulunavetaksi. Idean koristeluun sai Elina Kauppila käyttäessään tilaa tuotekuvauksiin. Navetta kuuluu Hanhelan suvun kantatilaan, jossa on asuttu jo vuodesta 1836. Alunperin paikalla on ollut ikkunaton savupirtti.
"Navetan rakensi äitini Eilan isoisä Juho Hanhela. Hirsiin on merkitty rakentamisvuodeksi 1908", Tuomas Kauppila kertoo.
Välipohjasta löytyneessä hirressä puolestaan oli vuosiluku 1837. Tarkkaa ikää navetalle ei siis tiedetä.
"Mutta ainakin 100 vuotta voimme tänä vuonna juhlistaa. Täällä saa käydä katsomassakin nyt joulun aikaan. Navetan kunnostus on vielä kesken ja tekemistä riittää paljon tuleville vuosille", Elina Kauppila miettii.
Hanhelan kivinavetta on rakennettu luonnonkivistä. Seinän muuraustapa on niin kutsuttu kylmämuuraus ilman laastia. Seinä on rakennettu multavallin päälle. Seinärakenteen muodostavat erilliset sisä- ja ulkokuori, jotka on sidottu toisiinsa asettamalla tietyin välein kiviä muuriin nähden poikittain.
Väliin jäävä rako on täytetty kuivalla, kevyellä maalla. Joskus tällaisiin on käytetty muurahaispesästä saatua ainesta lämpöä eristämään. Eläinten pito loppui tilalla 1970-luvulla, jolloin navetta jäi tyhjäksi.
"Äitini idea oli, että navetta pitää kunnostaa. Moni oli sitä mieltä, että alas vaan, mutta äitini alkoi sinnikkäästi korjata navettaa."
Kesällä 2004 alkoi varsinainen kunnostusprojektin suunnittelu sekä rakenteiden kuntokartoitus. Kaikki korjaukset pyritään tekemään vanhan mallin mukaisesti.
Suuri urakka on ollut tyhjentää navetasta sukupolvien ajan sinne kerätty tavarapaljous. Vanhin paikalta löytynyt esine on vuodelta 1802 peräisin oleva tynnyri. Navetan ylisiltä on löytynyt monenlaista mielenkiintoista tavaraa, jotka Elina Kauppila on nostanut esiin ihasteltavaksi.
Sieltä löytyy niin tyttöjen valkoiset kaunoluistimet kuin vanhempaa mallia edustavat kaksi puupalikkaa, joiden pohjiin on kiinnitetty sepän muotoilemat terät. Kiinnitys tapahtui kahdella nahkahihnalla ja sitten liu'uttiin pitkin jäätä. 1950-luvulta peräisin oleva potkukelkka tuo monelle keski-ikäiselle lapsuusajan muistoja.
Urakkaa on riittänyt myös kiviseinien rakentamisessa. Yksi navetan kivinurkistakin oli ehtinyt romahtaa alas. Muutama vuosi sitten navetta sai uuden peltikaton.
"Syksyllä kun saimme ikkunat paikoilleen, alkoi tuntua todella, että kyllä tästä hyvä tulee", Elina Kauppila iloitsee.
Tuomas Kauppila miettii jo seuraavia projekteja. "Nurkassa on ollut karjakeittiö. Vanha ränni on vielä paikoillaan. Tulisija pitäisi uusia."
"Kunnostustöihin on saatu rakennusperinnön hoitoavustusta ja navetta on merkitty Museoviraston laatimaan Suomen rakennuskulttuurin yleisluetteloon", Tuomas Kauppila jatkaa.
Joulun kunniaksi Elina Kauppila on taiteillut navettaan luonnon materiaaleista jouluisia asetelmia. Paperitähdein koristeltu joulukuusi on sijoitettu yhteen nurkkaan. Tuikut ja kynttilät luovat omaa pehmeää valoaan.