Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen (Pohde) vammaispalveluiden kohtuuttomat päätökset ovat herättäneet viime aikoina syystäkin laajaa huolta ja julkista keskustelua. Milloin kyse on ollut aluehallintovirastolta saadusta huomautuksesta kehitysvammapalveluiden vakavista puutteista ja epäkohdista, milloin vammaisten lasten maksuttoman iltapäivähoidon säännönmukaisesta epäämisestä.
Nyt ihmisoikeusloukkaukset ovat jo sitä luokkaa, että vammaisten henkilöiden työssäkäynti ja osallisuus yhteiskunnassa vaarantuvat.
Viimeisimpänä esimerkkinä (mm. Yle 17.10.) Pohde on poistanut työssä käyvän vammaisen henkilön kuljetuspalvelut 18 vuoden jälkeen. Päätöstä on perusteltu uudella vammaispalvelulailla ja sillä, että henkilö “pystyy käyttämään julkista liikennettä”. Todellisuudessa kyseinen henkilö ei tähän kykene vamman aiheuttamien fyysisten rajoitteiden vuoksi. Tämä on esimerkki epäinhimillisestä ja lain tarkoituksen vastaisesta tulkinnasta.
On totta, että uudistunut vammaispalvelulaki aiheuttaa hyvinvointialueille muutospaineita. Laki ei kuitenkaan tee vammaisista vammattomia – eikä sen tarkoitus ole vaikeuttaa palvelujen saamista tai toimia säästövälineenä. Hyvinvointialueet eivät voi vedota epäselvyyksiin tai ohjeiden keskeneräisyyteen, kun seurauksena on ihmisten eristäminen työelämästä ja yhteiskunnasta.
Mikä on tämän kaiken tarkoitus? Kenen varoja säästetään, jos vammaiset ihmiset pakotetaan kotiin ja syrjään yhteiskunnasta? Vammaisten ihmisten oikeus työhön, liikkumiseen ja osallisuuteen on perus- ja ihmisoikeus, ei harkinnanvarainen etuus.
YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien sopimus on Suomessa ratifioitu ja sitovaa lainsäädäntöä. Samoin yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän vammaisuuden perusteella. Pohteen toiminta on näiden molempien lakien vastaista ja osoittaa vakavaa ammattitaidottomuutta sekä rakenteellista välinpitämättömyyttä.
Kynnys ry vaatii Pohdetta ja muita hyvinvointialueita viipymättä arvioimaan uudelleen vammaispalvelulain soveltamisohjeensa ja päätöksentekonsa periaatteet. Lain soveltamisen on perustuttava yksilölliseen tarpeen arviointiin ja yhdenvertaisuuteen – ei säästöihin tai byrokraattisiin tulkintoihin.
Vammaiset ihmiset eivät ole hallinnon kuluerä. He ovat työntekijöitä, vanhempia, opiskelijoita ja yhteisönsä jäseniä, joilla on oikeus elää yhdenvertaisina muiden kanssa.
Leena Ollila
puheenjohtaja, Kynnys ry