Kalevassa 5.5. ja 7.5. oli varsin kiehtovat kirjoitukset verotuksesta! Lasse Ulkuniemen kirjoituksen ydin oli todella alussa ja lopussa, kuten nimimerkki "Ei vääristellä tietoa" tekstasi 8.5. kirjoituksessaan.
Ylioppilas Ulkuniemi toteaa alussa "Korkeatuloisten veroalennukset eivät lisää työntekoa eivätkä kulutusta. Ne lisäävät vain säästämistä". Kun ja jos tämä tapahtuu, säästörahoista pankissa on lainattavissa eteenpäin jopa uusien työpaikkojen luomiseen tai auton ostoon – eli se on paradoksi kirjoituksen otsikkoon "Valumaefekti on myytti" verrattuna.
Myös tämä efekti lisää työllisyyttä ja muuta toimeliaisuutta kansantalouteen ja myös yksityiseen ja julkiseen toimeliaisuuteen. En ole varma, tekeekö automyyjä tai autoliikkeen omistaja enemmän töitä, jos palkkaverotus alenee! Totta on, että pitkää työpäivää tehdään alkutuotannossa ainakin sesonkiaikoina ja vähemmän automatisoiduilla karjatiloilla läpi vuoden, joka tapauksessa.
Taloustieteiden tohtori, toimitusjohtaja Aki Kangasharju ja DI, toimitusjohtaja Jari Tuovinen toteavat 7.5. palkkaverotuksen alentamisen lisäävän työntekoa. Sanonpahan tuohon: onko varmaan näin aina?
Toimitusjohtajat toteavat hyvin taloustieteen keinoin saadut tulokset kirjoituksessaan ja käytännössä ampuvat alas Ulkuniemen analyysin. Kuitenkin hän on oikeassa ja väärässä kirjoituksensa lopussa "Kestävä talouskasvu ei valu ylhäältä alas, vaan alhaalta ylös". Mielestäni sekä että, kumpaankin suuntaan.
Toisin sanoen tulojen lisäyksen valumaefekti ylhäältä ja kapillaariefekti alhaalta lisäävät toimeliaisuutta kansantaloudessa. En osaa nyt todeta kuin että lisäraha pienituloiselle on inhimillisesti oikeampi ratkaisu.
Aikoinaan taloustieteen Nobel-palkittu, Harvardin yliopiston professori Wassily Leontief kehitti panos-tuotos-mallin kansantalouden toimeliaisuuden havainnointiin.
Seuraava yksinkertainen esimerkki kuvaa mallia, miten euron lisäys aiheuttaa heijastusvaikutuksen kansantaloudessa. Heitetään tyyneen veteen euro. Syntyy ympyräisiä aaltoja, jotka vaimenevat ja kohta voi palata paluuaalto ja niin edelleen. Lisäraha poikii investointeja, työllisyyttä, tuloja ja kulutusta ja myös veroja kerrannaisvaikutuksien ansiosta.
Mutta loppuun pessimismiä: periikö rehellisyys maan, väestön ikärakenne, itsekkyys, kaikki muut poikkeukset, ongelmat, sodat ja niin edelleen. Ei ole seesteistä vedenpintaa kansantaloudessakaan.
Terho Lipsonen
Liminka