Mikään ei ole viisaampi kuin suomalainen ellei sitten suomalainen sananlasku.
Ennen jokaista suomalaista lasta patisteltiin tekemään läksynsä sananlaskun voimalla.
”Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.”
Sananlasku uhkasi.
Jos et tee työtäsi, läksyjäsi nyt, tulet varmasti katumaan ja tekemään hommat itkun kanssa myöhemmin.
Edellä mainittu sananlasku oli kovassa käytössä kansakoululaitoksen opetuksessa. Sitä kuuli niin kotona kuin koulussa.
Tuosta sananlaskusta on koitunut suomalaisille paljon hyvää, ainakin osalle.
Suomalaiset ovat ahkera kansa. Sitähän tässä on toitotettu, ja me tollot uskoimme sen.
Sananlaskut pakkaavat unohtumaan.
Mahtaako peruskoulu tuntea yhtään sananlaskua?
Ihan pakkasi kuukausi sitten naurattamaan, kun Oulun kaupunginvaltuusto lykkäsi ratkaisua Sanginjoen ulkometsän suojelusta kesäkuulle.
On muka paremmin aikaa.
Tietenkin tässä pitää käyttää sarkasmitutkaa. Sanginjoesta ei oltu tuolloin kypsiä päättämään.
Toisaalta mitäpä muuta ihmisellä on kuin aikaa kauniina kesäyönä? Sitä ei kannata hukata.
Valoa riittää kyllä asioiden jauhamiseen.
Valtuuston kokouksen asialista ei ole mikään kevyt täksi maanantai-illaksi.
Sanginjoen ulkometsän suojeluun odotetaan ratkaisua, mutta se on huomattavasti kevyempi juttu kuin ydinvoima.
Valtuustossa päätetään, osallistuuko Oulun kaupunki Pyhäjoelle suunniteltuun Fennovoiman ydinvoimalaan vai ei. Edes ihan vähän.
Toki voihan Fennovoima-kiistelyn jättää kesäksi taakseen ja palata siihen syyskauden aluksi, jos silloin sattuisi olemaan paremmin aikaa ja kykyä tehdä päätöksiä.
Fennovoimaa voidaan pohtia periaatteelliselta kannalta aivan samaan tapaan kuin Sanginjoen ulkometsääkin kuinka kauan tahansa.
On aivan toinen juttu on, vaikuttaako tuo keskustelu enää mihinkään.
Maanantain kokouksen asiat eivät lopu Sanginjokeen eivätkä Fennovoimaan.
Maapoliittisissa linjauksissa suurin ansa piilee vyöhykehinnoittelussa.
Siitä tulee tavalliselle ihmiselle käänteinen neutronipommi, joka vie ihmisiltä kaiken paitsi hengen.
Missä on valtuutettujen kyky nähdä asioita matemaattisesti?
Jos indeksiin sidottu tonttivuokra on nykyrahassa 3 000 euroa vuodessa, kuinka monen kuukauden käteen tuleva ansio tai eläke menee kokonaan tonttivuokran maksuun vaikkapa tavalliselta lähihoitajalta?
Eipä taida riittää vastaukseksi kuukauden tai kahden.
Sinänsä minua tuo ei kiusaa, sillä meillä Mäntylässä tonttivuokran korotus tulee eteen vasta vuonna 2045.
Jos olen tuolloin vielä mökkiläinen, on tapahtunut suoranainen ihme ja rollaan hyvinvointikeskuksen toimeentulotuen luukulle hakemaan apua tonttivuokraan.
Maapoliittisia linjauksia tehtäessä on ollut helpompi olla huolissaan Oulun kaupungin kylien ja taajamien asuttamisesta.
Kaupunginhallituksessa tätä oikein korostettiin.
Hyvä, että korostettiin, mutta huolen ei pitäisi olla kovin suuri.
Oulun kaupungilla on heti tarjota 60 omakotitonttia vuokralle näistä kylistä ja taajamista. Saapa niitä jopa ostaa.
Voi olla, että vyöhykehinnoittelulla onnistutaan ohjaamaan asutus pitkin kaupungin rajoja ilman mitään ponnesanoja.
Mitä kauempana keskustasta asut, sitä halvempi on tontti. Niin se menee. Aika näppärää.
Ihan pikku juttu ei ole Oulun Energia liikelaitoksen yhtiöittäminenkään.
Oululaisten yhteinen jalokivi katoaa osakeyhtiölain syövereihin aivan huomaamatta.
Kolumni