Jos hallitus rakoilee saati uhkaa hajota, pääministeri yleensä tekee kaikkensa tasoitellakseen erimielisyyksiä ja pitääkseen hallituksensa kasassa. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) menetteli hallitustaan natisuttaneessa sote-kiistassa päinvastoin: hän uhkasi ja vielä julkisesti, että hallitus kaatuu, jollei sopua löydetä.
Näin yksinuottista toimintaa ei tule ihan äkkiä mieleen lähihistoriasta. Sote-riidan dramaattiset ratkaisuhetket paljastivat Kempeleen diplomi-insinööristä uuden piirteen: kovuuden.
Jos käydystä väännöstä raksii pois politiikan, saavutettu ratkaisu on ehdottomasti parempi kuin se, että vatulointi olisi vieläkin jatkunut. Talous on kuralla ja turvapaikanhakijoita on tullut jo kymmenin tuhansin; hallituskriisi olisi ollut vihoviimeinen, mitä tässä olisi tarvittu.
Sinänsä Sipilä pelasi kovaa peliä, jopa bluffasi. Jos hallitus olisi hajonnut, väläytelty vaihtoehto ottaa RKP ja kristillisdemokraatit kokoomuksen tilalle olisi ollut täyttä haihattelua. Hallituspohja olisi ollut niin kapeaharteinen, että se olisi hajonnut hyvin äkkiä.
Ainoa realistinen vaihtoehto kokoomuksen tilalle olisi ollut SDP. Demarit eivät olisi todennäköisesti lähteneet hallitukseen muutoin kuin vaalien kautta. Tuoreimmat gallupit ovat osoittaneet, että SDP olisi voinut vallan hyvin nousta suurimmaksi puolueeksi keskustan tilalle.
Yllättäen noussut kriisi osoitti, että aiempia lyhyempi ja epämääräisempi hallitusohjelma ei olekaan välttämättä aina paras vaihtoehto. Sote-alueiden määrästä kirjattiin vain, että niitä tulee ”enintään 19”. Koko soppaa ei olisi keitetty, jos asia olisi määritelty tarkemmin jo ohjelmassa.
Sipilän sote-politiikkaa ei voi pitää erityisen johdonmukaisena. Ennen vaaleja hän luopui puolueensa kauhuksi sen hellimästä kotikunta-maakunta -mallista, kun hallitus ja oppositio neuvottelivat viiteen sote-alueeseen perustuneesta mallista.
Veikö nyt Sipilä keskustaa vai keskusta ensimmäisen kerran hänen johtokaudellaan Sipilää? Loppuviikosta toteutuneen kriisin mahdollisuus tuli julki lokakuun lopulla, kun keskustan puoluehallitus evästi Sipilää: keskustan kenttä haluaa 19 sote-itsehallintoaluetta. Tämä kannanotto jäi julkisuudessa vähälle huomiolle.
Hallituspuolueet perustelivat omia sote-mallejaan kauniisti katkeamattomilla hoitoketjuilla, saatavilla säästöillä ja kansalaisten yhdenvertaisuudella, mutta ne eivät pukahtaneet julkisesti taustalla väijyvästä valtapolitiikasta. Sen peittely on jonninjoutavaa kiertelyä.
Toimittaja Liisa Laine tiivisti lauantain Kalevassa oivallisesti soten valtapoliittisen puolen. Jos sote-alueita olisi tullut viisi, kokoomus olisi viime eduskuntavaalien tuloksen perusteella suurin puolue kolmella ja keskusta kahdella alueella. Jos alueita olisi tullut yhdeksän, keskusta olisi kunkku viidellä ja kokoomus neljällä alueella. 18 alueen mallissa keskusta olisi suurin yhdeksällä ja kokoomus viidellä alueella.
Voimasuhteet totta kai vaihtelevat, mutta tehty ratkaisu sementoi keskustan pitkäaikaisen tavoitteen maakuntien Suomesta, ovatpa ne kehittyviä tai eivät. Jos hallituspohja vaihtuu seuraavien eduskuntavaalien jälkeen, aletaanko nyt sovittua mallia repiä taas auki? Se ei olisi mikään yllätys, sillä Suomessa on aina riidelty hallintohimmeleistä.
Kokoomus hakee laastaria haavoilleen siitä, että yksityissektori pääsee mukaan kilpailemaan sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä. Mutta ylipäätään kykypuolue sai sieluunsa pitkäaikaisen vamman.
Perussuomalaiset peesasi keskustaa, koska se ei ole ainakaan vielä vakiintunut kuntapeluri ja koska hallituksen hajoaminen olisi ollut gallup-alakierteessä olevalle puolueelle painajainen.
Hallituskausi on ollut perussuomalaisille kuin suolaa haavoihin. Ensi tuli Kreikka-tukipaketti, sitten maahanmuutto. Timo Soinin takiaispuolueiksi ilkkumien pikkupuolueiden tulo hallitukseen olisi ollut perussuomalaisille jo enemmän kuin lääkäri voi määrätä.
Eniten sääliksi käy sote-alan asiantuntijoita. Heidän parhailla arvioillaan pyyhittiin pöytää.
Potilaalle asialla ei taida olla tuon taivaallisen merkitystä. Hänelle riittää, että saa ajan lääkärille kohtuuajassa ja hyvää hoitoa. Jos nuo kriteerit täyttyvät, sote-alueiden määrä tuskin voi vähempää kiinnostaa.
Kolumni