Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen ensimmäisestä valtakunnallisesta kulttuuriympäristöstrategiasta 20. maaliskuuta 2014.
Strategian tavoitteet on kiteytetty kolmeen näkökulmaan: kulttuuriympäristö on voimavara, sen hoito on osa kestävää kehitystä ja hyvä hallinto mahdollistaa vaikuttavan toiminnan. Tavoitteisiin pyritään 20 toimenpiteellä.
Kulttuuriympäristöstrategialla luodaan edellytyksiä kokonaisvaltaiselle kulttuuriympäristöpolitiikalle. Strategiassa otetaan huomioon kulttuuriympäristöön vaikuttavat keskeiset seikat ja niihin kohdistuvat muutokset, ilmastonmuutos yhtenä. Kulttuuriympäristö nähdään myös taloudellisena ja hyvinvointia edistävänä resurssina.
Varsinkin Pohjois-Suomessa viime aikoina on pohdittu jälleenrakennuskohteiden säilyttämisen edellytyksiä.
Esimerkiksi Oulussa jälleenrakennusajan asuinalueiden, kuten esimerkiksi Karjasillan alueen arvo on tunnistettu jo aikoja sitten.
Kaikkialla tilanne ei ole yhtä ruusuinen ja etenkin yksittäiskohteiden osalla suojelukiistoja on syntynyt.
Yksi esimerkiksi suojelun kannalta hankalasta rakennustyypistä on koulukäytöstä poistunut koulurakennus.
Strategiatyössä kyseinen ongelma tunnistettiin. Ilman järkevää käyttöä rakennuksien säilymistä on vaikea turvata ja siinäkin tapauksessa, että kyseessä olisi kuinka arvokas kohde.
Strategian yksi toimenpide kohdistuu edellä kuvattuun asiaan. Väliaikaisten käyttöjen sekä innovatiivisen uusiokäytön mahdollistaminen vaatii säädösmuutoksia, mutta saattaa olla tehokkain keino edistää arvokkaiden kohteiden säilymistä.
Strategiatyössä tuli ilmeiseksi, että arvokkaan kulttuuriympäristön säilymisen edellytykset lisääntyvät arvojen tunnistamisen myötä.
Strategian mukaan ”Kulttuuriympäristö on identiteettiä vahvistava, kansallinen, alueellinen ja paikallinen voimavara. Hyvä kulttuuriympäristö tukee asukkaiden viihtyvyyttä, uusien elinkeinojen syntymistä ja vanhojen kehittymistä sekä alueiden omiin vahvuuksiin perustuvaa kehittämistä, esimerkiksi matkailua.”
Tarvitsemme tietoa ja sitä edistämään strategiassa on asetettu toimenpide, joka kohdistuu nuoreen kulttuuriympäristöön liittyvän tiedon lisäämiseen.
Strategiassa on myös nähty valtion ja kuntien rooli suunnannäyttäjinä. Strategian tavoitteiston mukaan niiden tulisi vaalia ja hoitaa omistamiaan rakennuksia siten, että toiminnassa tulisi ilmaisuksi vastuullinen ja suunnitelmallinen omistajuus.
Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaiset kulttuuriympäristön inventoinnit olisi strategian mukaan tarkoitus yhdistää yhtenäiseksi valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen inventoinniksi.
Kyseinen inventointi on keino edetä arvokkaimman kulttuuriympäristön säilyttämispyrkimyksessä uudelle ohjelmalliselle tasolle. Ohjelmalliselle suojelulle olisi tarvetta, jos aiomme varmistaa arvokkaimman kulttuuriympäristön säilymisen tuleville sukupoville.
Tärkeä tavoite on myös kulttuuriympäristöön liittyvän tiedon yhteentoimivuuden, saatavuuden, kattavuuden ja käytettävyyden lisääminen.
Valtioneuvoston periaatepäätös on nyt tehty ja valtakunnallista strategiatyötä jatketaan toimeenpanosuunnitelmalla, jossa yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa konkretisoidaan toimenpiteiden toteutustavat, vastuutahot, aikataulut ja niiden seuranta.