Viidennen kerroksen asunnosta avautuvat maisemat yli kaupungin. Yhdestä ikkunasta näkee Tuomiokirkon tornin, toisesta Raksilan katot ja lehmukset. Huikea näkymä luo kotiin aivan erityislaatuisen tilan ja avaruuden tunnun. Valoa tulee useasta ilmansuunnasta.
Asunnossa on iso parveke, joka tosin omistajan mielestä on vaikea sisustaa sen takia, että se on malliltaan pitkä ja kapea. Pelargoniat rehottavat parvekkeella vielä täydessä kukassa.
Asunnon sijainti Raksilassa on ihanteellinen: lähes kaikki tarpeellinen on kävelymatkan päässä. Asunnon omistaja tuli opiskelemaan Ouluun vuonna 1975 ja on muutaman muuton kautta asettunut Raksilaan, jossa hän on asunut 1980-luvulta lähtien.
Siirtyminen puisesta omakotitalosta kerrostaloon asumaan vuosi sitten arvelutti, mutta sopeutuminen uuteen asumismuotoon on sujunut yllättävän hyvin.
”Täällä on tosi hiljaista. Kun olen maalta lähtöisin, hiljaisuus on minulle tärkeä asia”, talon emäntä sanoo.
Huoneiston alkuperäisessä pohjapiirroksessa oli kolme makuuhuonetta, mutta nykyinen emäntä on remontoinut asunnon omiin tarpeisiinsa sopivaksi ja poistanut turhia väliseiniä.
Yksi huoneista on nykyisin viihtyisä kirjastotila, jonka kirjahyllyistä osa on teetetty jo edellisen asunnon vinttiportaikkoa varten ja koottu nyt erilaiseen järjestykseen uudessa tilassa.
Hyllyjen rakentaja Jussi Warsta suunnitteli hyllystön yhteyteen oman kaapin musiikin parissa työskentelevän asujan nuottikokoelmalle.
Valkoinen piano istuu mainiosti olohuoneen vaaleaan sisustukseen, jonka keskiössä on Eliel Saarisen suunnittelemat White Sweet -huonekalut.
Kodin haltija haluaa oman suku- ja perhehistoriansa ja muistot eletyn elämän varrelta näkyviin kotiinsa. Perityt huonekalut ja astiat ja maailman eri kolkilta matkoilta hankittu taide tekevät kodista persoonallisen ja omistajansa näköisen.
Jossain kohtaa on ripaus Japania, jossain pilkahdus Thaimaata. Kiinnostus venäläiseen kulttuuriin näkyy myös emännän itsensä maalaamissa ikoneissa.
Eteisen pöydällä katse kiinnittyy hellyttäviin sinisiin vauvankenkiin – talon emännän omat ensikengät 1950-luvulta. ”Minulla on ollut nuoresta asti sellainen periaate, että koti kootaan elämän aikana – mielellään niin, että siinä näkyy lapsuuskotikin.”
Hänen omista lapsistaan toinen vei asuntoonsa vanhan päästävedettävän sängyn, toinen sai isoisän kirjoituspöydän.
Äidin ja isän häälahja-astiasto, Tuulikki-astiasto vuodelta 1937, ansaitsee olla pysyvästi esillä silmänilona ja se otetaan käyttöön parhaimpiin juhliin.
Valoisassa ruokailutilassa keltainen väri toistuu tapetin kuvioissa ja tekstiileissä – verhoissa, pöytäliinassa ja ruokapöydän tuolien sisustuskankaassa. Myös ruokailutilan seinille ripustetuissa taideteoksissa on keltaisen, oranssin ja kullan sävyjä.
Talon yhteisissä tiloissa on kylmäkellari, jossa on hyvä säilyttää mehut ja hillot. Louhisaaren juoma on säilynyt siellä raikkaana ja hyvänmakuisena lokakuulle asti.
Asunnon omistaja on levittänyt talon muiden asukkaiden suostumuksella taidekokoelmansa myös rappukäytävien seinille naapureitten iloksi.