Porilaisesta nousee vahva valkosipulin tuoksu. Vaikka annos on jo nostettu pois parilalta, tuntuu rasva vielä tirisevän paksuiksi leikattujen makkarasiivujen pinnalla.
"On yllättävää, miten iso annos valkosipulia toimii näinkin hyvin makkarapitoisen ruuan mausteena. Sehän on yleensä mielletty liharuokien mausteeksi", mittailee Kaakkurin päiväkodin johtajana toimiva Antti Annunen haukatessaan porilaista Torpan grillikioskilla Oulun Kastellissa.
Rasvaa tirisevä porilainen on Annuselle järjestyksessään toinen tunnin sisällä nautittu hiukopala. Se on sekoitus Kaakkurin burgerilla puoli tuntia aikaisemmin naposteltua uuden sukupolven porilaista sekä perinteistä parilaherkkua.
"Makkarapihvi oli makoisa, mutta esteettisesti se ei miellytä minua samalla tapaa kuin Höyhtyän grillin tai Järvigrillin porilaisten vino makkarasiivu", Annunen jyrähtää.
Pikkupoikana Haukiputaan grilleillä hetki ennen sulkemisaikaa pilkkahintaisia käristemakkaroita vartonut ja jo 1970-luvulla Höyhtyän grillillä ensimmäistä kertaa piipahtanut oululainen ei pelkää parilaherkkuja.
"Penskana panin omatekoiset porilaiset kotona suodatinpussiin, koska silloin saatoin kuvitella mutustelevani oikeaa grilliruokaa", Annunen naurahtaa.
Porilainen on hampurilaisen ja käristemakkaroiden ohella suosituin suomalainen grilliherkku.
Helsingin yliopiston Satakuntalaisen osakunnan opiskelijoiden 1950-luvulla kehittelemää porilaista voidaan hyvin pitää ensimmäisenä suomalaisena valkosipuliherkkuna. Sen perustana on toiminut valkosipulimausteinen leikkelemakkara.
Ensimmäisen valkosipulilla maustetun grilliannoksen, valkosipulihampurilaisen, Annunen kertoo syöneensä Letkun grillillä 1980-luvun lopussa.
"Valkosipuli on väkevä mauste, jota ei kannata syödä ehkä ihan joka päivä, mutta se sopii kyllä paremmin hampurilaisiin kuin makkarapohjaisiin grilliannoksiin", Annunen pohtii.
Hän näkee porilaisessa suurta kauneutta, vaikka ei tunnustaudukaan alkuperäisen, varsinkin Etelä-Suomen kaupungeissa jäljitellyn valkosipulimakkaran ihailijaksi.
Porilaisella on reseptejä yhtä monia kuin tekijöitä. Eräässä reseptissä neuvotaan leikkaamaan lauantaimakkarasta kahden sentin siivu. Oulun Puolivälinkankaalla toimivalla Järvikioskilla taas 45 asteen kulmassa leikatut pitkulaiset lauantaimakkarasiivut saattavat paisuttaa tuplaporilaisen liki kilon painoiseksi murikaksi.
"Porilaisen makkarassa ja sämpylässä pitää näkyä myös parilan jälki", Annunen tietää.
Porilaisprofessoriksi ystäväpiirissään nimetty Annunen jatkaa Torpantien grillikioskin porilaisen mutustelua ja kehuu sen väliin siivutettuja paksuja lauantaimakkarasiivuja makoisiksi.
"Berliinin- tai lauantaimakkara ei lihapitoisuutensa puolesta tai laadullisesti ajatellen ole arvostettu makkara, mutta grillituotteessa se toimii oman huonoutensa kautta hyveenä", hän filosofoi.
Annunen uskoo, että perinteiset vähälihaiset jauhomaiset makkarat ovat säilyttäneet pintansa grilliruuissa juuri siksi, etteivät ne ole liian vahvoja tai voimakassuolaisia.
"Lauantaimakkara on kuningas. Porilaisen syömiseen liittyy monia grillikulttuurin sosiaalisia tilanteita, kuten perinteinen hiukopala-ajattelu, joka saa vähälihaisenkin makkaran maistumaan tosi hyvältä."
Grilliherkkuihin erikoistunut Antti Annunen kehuu valkosipulimakkaran tilalle porilaisen täytteeksi noussutta lauantaimakkaraa kuninkaalliseksi herkuksi.
Valkosipuli tuo maittavasti pariloidulle, kolmella sipulirenkaalla varustetulle täyslihahampurilaiselle jyrkän meksikolaistyylisen vivahteen, joka hieman peittää täyslihapihvin aromia. Väkevä chilikastike tarjoaa kuitenkin hyvän vastapainon valkosipulille.
Valkosipuliyössä tänään
Ravintola-alue aukeaa kello 12. Alueelle on vapaa pääsy.
Janne Pekkala, Sami Garam ja Jussi Kumpulainen kokkaavat kello 12.30 alkaen.
Kello 14--18 ravintolat kisaavat valkosipulikalatuotekilpailussa.
Kello 18--19 siivoustauko.
Löökitanssit kello 19--00.30. Liput 13/15 euroa.
Tansseja tahdittavat Jani & Jetsetters sekä Paula Koivuniemi.
