Kaoottinen, katastrofaalinen, iso pettymys, kolaus ilmastodiplomatialle? Vai odotuksia vastaava, tärkeä ja luottamusta luova? Kaikilla noilla ilmauksilla on kuvattu viime sunnuntaina Azerbaidzhanin Bakussa päättynyttä YK:n 29. ilmastokokousta. Jokaiselle noista arvioista voi löytää perusteen.
Viimevuotisessa Dubain ilmastokokouksessa maailman maat sopivat, että fossiilisista polttoaineista irtaannutaan asteittain. Bakussa ei saatu aikaan juuri mitään sellaista, joka vauhdittaisi Dubain päätöksen toimeenpanoa.
Oma osansa tähänkin oli puheenjohtajamaalla, joka itsekin elää kaasusta ja öljystä. Maan presidentti Ilham Alijev kutsui öljyä ja kaasua "Jumalan lahjoiksi". Esteitä edistymisen tielle kasasi määrätietoisesti myös öljymahti Saudi-Arabia.
Toisaalta odotukset Bakun kokousta kohtaan eivät järin korkealla olleetkaan. Numeroin ilmaistaviin tuloksiin voi kuitenkin laskea sen, että rikkaat maat myöntyivät maksamaan kehittyville maille vuosittain 290 miljardia euroa ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Maksutavoitteeseen pitäisi yltää vuoteen 2035 mennessä.
Tuilla on määrä muun muassa nopeuttaa ilmastoystävällisen energian käyttöönottoa avunsaajamaissa. 290 miljardia euroa on myös komea summa, mutta se jäi kauaksi siitä, mitä ilmastonmuutoksen nopea jarruttaminen vaatisi.
Rikkaiden maiden näkökulmasta vuolaampikaan rahoitus ei olisi miljardien kaatamista kankkulan kaivoon. Jos kehittyvät maat epäonnistuvat ilmastonmuutoksen torjunnassa, seuraukset iskevät myös vauraisiin valtioihin. Tämän vuoden ilmastouhrien joukkoon voi Euroopassa lukea esimerkiksi yli 200 syksyn tuhotulvissa kuollutta espanjalaista.
Nykyinen jako maksajiin ja rahoituksen saajiin vain on menneestä maailmasta. Esimerkiksi vaurastuneet Kiina ja arabimaat eivät suostu siirtymään monen vuosikymmenen takaisen jakolinjan yli maksajien puolelle. Kokoukseen osallistunut ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen (kok.) luonnehti tilannetta syystäkin "naurettavaksi".
Se kannattaa Bakun kokouksen jälkeen huomata, että kaikki ilmastokokoukset eivät tähän astikaan ole olleet suurmenestyksiä. Heikkoa kokousta ovat kuitenkin seuranneet tuloksekkaammat.
Suomen kokousdelegaation raportin mukaan valtaosa maista jakaa näkemyksen siitä, että kiireiset ja kunnianhimoiset päästövähennykset ovat välttämättömiä. Tämä on olennainen lähtökohta jatkolle.
Ilmastonmuutosta ei ole peruttu, vaikka monien suomalaistenkin mielet ovat viime aikoina täyttyneet toisenlaisista huolista. Nyt odotukset kohdistuvat entistä painavampina vuoden päästä Brasilian Belémissä pidettävään seuraavaan ilmastokokoukseen.
Brasiliassa ainakin isäntämaalla ja sen nykyjohdolla on enemmän arvovaltaa ja vaikuttamiskykyä sekä näyttöjä ilmastonmuutoksen aiheuttamien uhkien ymmärtämisestä kuin Azerbaidzhanin korruptoituneella perhedynastialla.