Kleopatran, tuon muinaisen Egyptin kuningattaren, kerrottiin kylpeneen kultaisessa ammeessaan aasinmaidossa.
Olipa tarina totta tai tarua, ei sen muistelemiselta voi välttyä, kun katselee nykypäivän upeimpia uusvanhoja kylpyhuoneita: niissä kulta kimaltaa ja kalusteet tuovat mieleen menneiden aikojen loiston - jos ei nyt aivan muinaisegyptiläisen, niin Ranskan ja Englannin suuruuden aikojen hovien kumminkin.
Noiden monarkioiden kukoistusaikana tapoihin kuului kylpeä - ne jotka ylipäänsä tunsivat asiaan mielenkiintoa - esimerkiksi takkatulen loisteessa. Erillisiä pesutiloja ei taloissa usein ollut, vaan palvelijat kantoivat ammeen suuren avotakan edustalle ja täyttivät sen lämpöisellä vedellä herransa tai rouvansa kylpyä varten.
Vaikkei siis juoksevaa vettä noihin aikoihin yleisesti tunnettu - muuten kuin palvelijain paikalle juoksemana - voi ajatella takkatulen loimussa kiireettä tapahtuneen kylpyhetken olleen jotain sellaista elämisen laatua, johon nykyihminen yltää vain harvoin. Romantisointia? Totta sekin.
Vaan eipä ole mahdotonta rakentaa ylhäistä kylvystänautiskelutilaa tänäkään päivänä. Mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja löytyy vaikka kuinka paljon, mutta rahaa se kysyy.
"Kallein koskaan Suomeen myymäni kylpyamme oli aito ranskalainen, jostain 1700-800 -luvulta ja käsityönä entisöity. Se maksoi melkein 50 000 vanhaa markkaa", muistelee toistakymmentä vuotta vanhoja ja uusvanhoja kylpyhuoneiden kalusteita maahan tuonut Jarmo Dunder.
Helsinkiläisen Venuksen Kylpy -firman palveluksessa työskentelevä Dunder on vuosien mittaan onnistunut luomaan arvokkaita liikesuhteita maailmalle. Niinpä hän pystyy järjestämään asiakkaalle vaikka ihka-aitoja 1700-lukuisia kylppärikalusteita.
"Varsinkin Englannissa on pajoja, jotka kumma kyllä pystyvät ties mistä kaivamaan esiin aitoa keskieurooppalaista antiikkia, alkuperäisiä vanhoja rakennustarvikkeita, ammeita, hanoja, käsienpesualtaita, vanhoja laattojakin - mitä vain saa ehjänä purettua - ja kunnostavat sitten niitä."
"Suomeen tuollaista antiikkia on myyty toistaiseksi aika vähän. Onhan kyse kuitenkin enimmäkseen uniikkituotteista, joita on maailmalta vaikea löytää."
Kun trendit
eivät heilauta
Tavallinen suomalainen ei heti ensimmäiseksi tilaa tuhansien eurojen kylpyammetta. Vanha ja uusvanha kuitenkin kiinnostavat jo tavallisiakin ihmisiä, Dunder sanoo.
"Joku ostaa vain yksittäisen, halvan tuotteen omaan kylppäriinsä. Toisaalta joku toinen saattaa remontoida jugend-taloaan, jossa on useita kylpyhuoneita, ja ostaa sinne enemmän kalusteita."
"Keskimäärin hankinnat ovat muutaman tuhannen euron luokkaa. Sellaisella rahalla saa jo wc-istuimen, altaan ja hanoja."
Dunderin mukaan suomalaisten kiinnostus kodin sisustamiseen ja niin muodoin entistä runsaampi rahankäyttö ei kovin paljon näy antiikkisten kylpyhuonekalusteiden kaupassa. Syykin on selvä: antiikille antautunein harrastajakunta koostuu ihmisistä, joita trendit eivät hetkauta.
"Moni asiakkaamme asuu itse vanhassa asunnossa, on kiinnostunut vanhoista tavaroista, omaa maailmankuvan, jossa muotivirtaukset eivät ole tärkeitä. Sen sijaan he usein korostavat eräällä tapaa kokonaisvaltaista elämänkäsitystä, johon kodin kalustuksen ohella kuuluu esimerkiksi perinteet ja suku."
Entä millainen on tavallinen vanhoihin ja uusvanhoihin kylppärikalusteisiin innostuneen ihmisen tarina?
"Usein se lähtee siitä, että esimerkiksi vanhan osakehuoneiston remontissa laitetaan seinään vanhan tyyliset tapetit, ehkä otetaan vanhat lautalattiat esille ja kylppäriin tehdään saman hengen mukainen kalustus."
"Aikaisemmin tuollaisen kodin suunnittelu loppui vessan ovelle: vaikka huoneistossa muuten olisi ollut hienoja itämaisia mattoja ja antiikkisia tyylihuonekaluja, ornamenttikoristemaalauksia, niin vessa kalustettiin perusrautakauppatavaralla, tai jollain ultramodernilla italialaisella tyylillä, joka ei sinne sovi. Tästä ollaan nyt pääsemässä eroon", Dunder sanoo.