Viisi päivää vaihtoehtoja! Näin mainostaa ohjelmistoaan Tampereen elokuvajuhlat. Euroopan suurimpiin kuuluva kansainvälinen lyhytelokuvafestivaali on jo pitkään pyrkinyt profiloitumaan "runsaudensarveksi", jonka läpikantavana tavoitteena on näyttää vajaassa viikossa "kaikki elokuvan mahdollisuudet".
"Lyhytelokuvaa on äärimmäisen vaikea nähdä etenkään valkokankaalla. Jos kukaan muu ei edes kerran vuodessa muistuta siitä, millaista elokuva on ja voi olla Hollywoodin tuolla puolen, meidän on tehtävä se", perustelee festivaalijohtaja Jukka-Pekka Laakso.
Vuoden ohjelmisto islam-teemoineen pääsi yllättämään tekijänsä, sillä siitä tuli ajankohtaisempi kuin kukaan osasi arvata.
"Emme ehkä olisi halunneet teemasta tarkoituksella näin ajan hermoon iskevää. Yhtä kaikki näytökset puoltavat ehdottomasti paikkansa, sillä viime aikojen tapahtumat ovat osoittaneet, kuinka taitavasti kulttuurit pystyvät puhumaan toistensa ohi", Laakso pohtii.
Festivaali alkaa keskiviikkona ja kestää sunnuntaihin asti.
Erilaista - ja eksoottistakin?
Tapahtuma pitää tuttuun tapaan kiinni "sivuvalotuksen" herkullisesta lähtökohdasta. Vaihtoehtoisuus merkitsee näkymättömän tekemistä näkyväksi ja rohkeutta nähdä toisin.
Kurkistuksia luodaan paitsi islamiin myös muun muassa unohdetun romanivähemmistön nykypäivään sekä naisiin elokuvien aiheina ja tekijöinä.
Kaukaisten kulttuurien eksotiikka ei ehkä enää pure globaalissa maailmassa, mutta suomalaisille suhteellisen tuntemattomia mielenkiintoisia ulottuvuuksia löytyy maailman kulttuureista yhä. Ohjelmiston teemamaa Brasilia on monen vuoden kehittelyn tulos.
"Brasilia on kehittänyt omanlaisensa elokuvaperinteen. Siihen kuuluu muun muassa elokuvan demokratisointi: kamera on jo pitkään annettu muidenkin kuin ammattilaisten käsiin", Laakso mainitsee.
Sairaskertomuksiksi nimetty, vuosittain eri maihin keskittyvä sarja kohdistaa tänä vuonna huomionsa Islantiin.
Tuntemattomia suurnimiä
Lyhytelokuvan kentältä on vaikea kahmia vieraiksi suuruuksia, jotka olisivat maailmanlaajuisesti tunnettuja. Tampereen "tähtivieraat" eivät välttämättä sano suurelle yleisölle mitään. Näin on esimerkiksi festivaalin päävieraan direct cineman suurnimi Robert Drew´n laita.
Animaattorit, kuten tämän vuoden tunnetuimmat nimet Bill Plymton Yhdysvalloista ja Pjotr Sapegin Norjasta, ovat usein lyhytelokuvaohjaajista tunnetuimpia. Kokeellisen elokuvan suurnimistä tuskin voidaan edes puhua. Saksalainen nykyavantgardisti Matthias Müller on tehnyt jo pitkään omalinjaisia kokeellisia lähinnä festivaalilevitykseen. Müllerin teokset kiinnittyvät mannereurooppalaiseen kokeelliseen perinteeseen, joka yhdistelee vanhaa arkistomateriaalia uusiin otoksiin.
Koska vaihtoehtoisuus ei koskaan pure suuriin yleisöihin, painavasta asialinjasta on uskallettava myös irtautua - ainakin yön tunteina. Suuremmat joukot saadaan liikkeelle iltaohjelmistolla, jossa asia kohtaa viihteellisyyden ja musiikki liikkuvan kuvan.
Koko yön kestävä elokuvan extreme-ilta on saanut tällä kertaa nimen Ufojen yö. Outouksiin kuuluu muun muassa Ed Woodin surkeimpien elokuvien kärkiklassikoksi vakiintunut kulttiteos Plan 9 From Outer Space. Pohjanoteerauksilla kerskaileva Roskaelokuvafestivaali naurattaa pientä erityisyleisöä jo kuudetta kertaa.