Jälleen on esillä vaelluskalojen päästäminen vielä tuhoamattomille kutualueilleen Pohjois-Suomen jokiin. Toimenpiteitä on odotettu vuosikymmeniä viranomaisilta oikeuspäätösten toimeen panemiseksi. Rikkaat vesivoimayhtiöt ovat tehneet parhaansa asiantuntijoidensa avustamina, ettei mitään tarvitse tehdä ja vuosikymmeniä on mennyt tekemättä mitään.
Vaelluskalojen pääsy kutualueilleen ja poikaset takaisin mereen kasvamaan, se on haave joka tulee unohtaa, koska maailmassa ei ole yhtään toimivaa ylös-alas -kalatietä. Ei ole, eikä tule. Ainoa keino antaa vaelluskaloille elintilaa on purkaa vesivoimalat ja rakentaa muuta energiantuotantoa tilalle, osaamista on (toivottavasti ei atomivoimaa).
Vaelluskalojen kutualueet ovat pääosin olleet voimakkaaksi virtaavat hapekkaat pääuomat, joiden hapekkuus on tuhottu pääuomissa vesivoimalla. Niiden tuhoaminen aloitettiin aikanaan ensin uitoilla, joet menivät uittopuun ja kuoren takia kuntoon, josta ne tuskin toipuvat koskaan.
Sitten tuli sodan jälkeen pohjoisten koskien kahlitseminen etelän rikastuttamiseksi. Etelä rikastuu ja muu Suomi on nykyisin Uudenmaan siirtomaa. Uusimaa hallitsee maatamme riistäen itselleen kaiken ja etunenässä riistäjä on ruotsinkielinen vähemmistö.
Oulun kaupungin vaakunassa on lohi. Pyydän kaupungin uusimaan vaakunansa, poistamaan lohen, kunnes Merikoski ja Oulujoki on jälleen vapaa. Lohen tilalle voisi laittaa vaikka kiisken, jonka Koskenniemi runossaan kuvaa lohen voittajaksi Merikosken nousussa.
Teuvo Tuppurainen
Oulu