Lastensuojelun sijaishuolto ylittää uutiskynnyksen ikävien tapahtumien kautta. Vuosia jatkuneet ongelmat ja rakenteelliset puutteet harvemmin herättävät kiinnostusta. Jäävuoren huipun väistäminen käynnistää lastensuojelutyöllekin tutun kaavan – tulipaloja lähdetään sammuttamaan ja nopeita ratkaisuja haetaan.
Sijaishuollon haasteet ovat kuitenkin sellaisia, ettei niihin löydy yksinkertaisia, nopeita eikä halpoja ratkaisuja. Lastensuojelun palvelujärjestelmän ongelmia ei olla selvityksistä ja lukuisista toimenpide-ehdotuksista huolimatta saatu korjattua.
Valta-osa teini-iässä sijoitetuista lapsista tarvitsee monialaista vaativaa sijaishuoltoa, joka vastaa muun muassa vahvasti traumatisoituneiden, päihteitä käyttävien ja aggressiivisesti käyttäytyvien nuorten tarpeisiin. Laitoshoidon arkeen kuuluu myös rajoitustoimenpiteiden toteuttaminen.
Valtion koulukodeissa tehtiin vuoden 2020 aikana yli 3 500 rajoittamistoimenpidepäätöstä lasten turvallisuuden varmistamiseksi. Vaativa tehtävä edellyttää vankan osaamisen lisäksi myös toimintaedellytysten turvaamista muun muassa lainsäädäntömuutoksin.
Samalla tavalla kun vaativan sijaishuollon tarpeessa olevat lapset tarvitsevat tukea ja turvallisia rakenteita ympärilleen, myös sijaishuoltoa järjestävät ja tarjoavat tahot tarvitsevat monialaista tukea ja yhteistyötä.
Avointa keskustelua tarvitaan myös sijaishuollon tilanteista, joissa työntekijät joutuvat uhatuiksi, pahoinpidellyiksi tai suunnitellun väkivallan kohteiksi.
Valtion koulukodeissa oli vuonna 2020 yli 450 kriittistä tilannetta. Vastuun pallottelun sijaan tarvitaan ratkaisujen hakemista aidosti yhdessä.
Toimivien käytäntöjen ja rakenteiden kehittämisen tärkeä perusta on tieto.