"Koulutietään aloittava saamelaislapsi, joka asuu esimerkiksi Oulun seudulla tai Tampereella, voi siis vain haaveilla saamenkielisestä luokasta tai edes saamen kielen ottamisesta valinnaiseksi aineeksi."
Vielä kolmekymmentä vuotta sitten suurin osa saamelaisista asui pohjoisimmassa Lapissa. Nykyään jo yli 60 prosenttia asuu saamen kotiseutualueen ulkopuolella. Nämä taajamissa syntyneet "paljasjalkaiset kaupunkisaamelaiset" sekä Saamenmaasta kaupunkeihin muuttaneet ovat 2000-luvulla suurin saamelaisryhmä.
Saamelaisten muuttoliike eteläisemmän Suomen kasvukeskuksiin alkoi niin sanotun suuren muuton aikana 1960-luvulta lähtien. Uusi muuttoaalto sai alkunsa 1990-luvun puolessavälissä ja jatkuu edelleen. Nykyään saamelaisia asuu Suomessa yhteensä 230 kunnassa. Saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluu neljä kuntaa: Inari, Utsjoki, Enontekiö ja Sodankylän kunnan pohjoisosa.
Oulun seudulla ja Rovaniemellä asuu yhteensä tuhatkunta saamelaista, samoin pääkaupunkiseudulla. Vastaava saamelaisväestön alueellinen hajaantumiskehitys on nähtävissä myös muissa pohjoismaissa. Kaikkiaan saamelaisia arvioidaan olevan noin 75 000, joista Suomessa asuu 9 300.
Tärkeintä Suomen saamelaispolitiikassa on alusta lähtien ollut maahan ja kieleen liittyvät oikeudet, jotka on liitetty saamelaisalueeseen. Saamelaispolitiikasta on muotoutunut saamelaisalueeseen kytkeytynyttä aluepolitiikkaa. Suomen perustuslaissa saamelaisille on taattu alueellinen kulttuuri-itsehallinto saamelaisten kotiseutualueella.
Tästä syystä kaikki keskeiset saamelaisinsituutiot -- saamelaisradio, saamelaismuseo ja rakenteilla oleva saamelaiskulttuurikeskus -- toimivat saamelaisalueella. Myös saamenkieliset palvelut ja saamenkielinen kouluopetus on keskitetty pohjoisimpaan Lappiin.
Saamelaiskäräjät on yhdessä valtion kanssa pystynyt vahvistamaan saamelaista kulttuuria ja sen kehittymisedellytyksiä saamelaiskultuurin kannalta elintärkeällä ydinalueella. Saamelaispolitiikan ajoittain liiallinen keskittyminen maaoikeustaisteluun on kuitenkin vienyt huomion pois saamelaisten kiihtyvästä poismuutosta ja sen vaikutuksista saamen kielen säilymiseen.
Suomen perustuslaki turvaa saamelaisille alkuperäiskansana oikeuden kehittää kieltään ja kulttuuriaan. Tätä oikeutta ei rajoiteta mihinkään alueeseen. Viime vuosina perusopetus- ja lukioikäisten saamelaislasten vanhemmat ovatkin alkaneet vaatia saamen kielen opetuksen järjestämistä myös kotiseutualueen ulkopuolella.
Vanhemmat ovat pelänneet sitä, että puutteellisen saamen kielen taidon takia kaupungeissa kasvaneiden lasten siteet Saamemaahan ja siellä asuviin saamenkielisiin sukulaisiin höltyvät ja että aikuisena voi olla vaikea saada töitä Saamenmaassa. Toisaalta oikeus oman kielen ja kulttuuriperinnön oppimiseen on nähty ihmisoikeutena, joka kuuluu myös saamelaisille.
Jo 70-prosenttia alle 10-vuotiaista ja yli 60 prosenttia 11--17-vuotiaista saamelaislapsista asuu muualla kuin saamelaisten kotiseutualueella. He jäävät kokonaan ilman saamelaisopetusta, koska opetuslait eivät velvoita kuntia järjestämään saamen kielen ja kulttuurin opetusta saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Suurimpia ongelmia ovat perusopetukseen liittyvät rahoitussäännökset: valtio maksaa saamelaisopetuksesta koituvat kulut, noin 1.2, miljoonaa euroa, vain saamelaisalueen kunnille. Koulutietään aloittava saamelaislapsi, joka asuu esimerkiksi Oulun seudulla tai Tampereella, voi siis vain haaveilla saamenkielisestä luokasta tai edes saamen kielen ottamisesta valinnaiseksi aineeksi. Jos lapsen vanhemmat ovat tarpeeksi sinnikkäitä, voi saamen kielen opetus järjestyä muun muassa maahanmuuttajien, saamelaisten ja romanien äidinkielen opetukseen tarkoitetulla erillisrahoituksella, jos sopiva opettaja ja tarpeeksi suuri opetusta haluava ryhmä löytyy.
Oulun seudulla saamen kielen ja kulttuurin opetusta on järjestetty edellä mainittujen resurssien avulla 2000-luvun alusta lähtien. Oulun kaupunki on ainut saamelaisalueen ulkopuolinen kunta, joka on lisäksi laatinut erillisen opetussuunnitelman saamen kielen ja kulttuurin opetusta varten.
Kaksi saamen kielen oppituntia viikossa, jotka pidetään muiden oppituntien jälkeen, ei kuitenkaan riitä tekemään saamelaislapsista kaksikielisiä, eikä anna heille mahdollisuutta perehtyä kansansa historiaan ja kulttuuriin. Jotta saamelaisopetus saisi koulussa vakiintuneen aseman myös saamelaisalueen ulkopuolella, olisi saamen kielen ja kulttuurin opetus saatava koko maassa erillisen valtionavun piiriin, ja opetuksen tulisi perustua valtakunnallisiin opetussuunnitelmiin. Näin myös suomalaiset lapset voisivat opiskella saamen kieltä ja kulttuuria niin halutessaan.
Saamelaiskäräjät on ehdottanut, että saamelaisopetuksen koordinointi ja seuranta kuuluisi käräjille. Saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon perusajatuksen näkökulmasta saamelaispolitiikan laajentaminen aluepoliittisesta valtakunnalliseksi olisi luontevaa.
Suomi on ratifioinut alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan, joka tunnustaa vähemmistökielet osaksi eurooppalaista kulttuuriperintöä ja pyrkii edistämään niiden asemaa eurooppalaisten valtakielten joukossa. Tavoitteena on suojella pieniä katoamassa olevia kieliä.
Kaikki kolme Suomessa puhuttua saamen kieltä on luokiteltu uhanalaisiksi kieliksi, inarin- ja koltansaame erittäin uhanalaisiksi kieliksi. Jos saamelaisopetusta ei uloteta koko maahan, on olemassa suuri vaara, että myös suurimmasta kielestä, pohjoissaamesta, tulee erittäin uhanalainen kieli ja että pienemmät saamen kielet kuolevat kokonaan.
Vaikka elinvoimainen saamelaiskulttuuri saamelaisalueella tulee jatkossakin olla Suomen saamelaispolitiikan yksi päätavoitteista, on kielelliset ihmisoikeudet turvattava kaikille saamelaisille asuinpaikasta riippumatta. Suomi on sekä perustuslaissaan että kansainvälisten sopimusten kautta sitoutunut tähän.
Suomen valtion tulisi ottaa mallia Norjasta ja tehdä yhteistyössä saamelaiskäräjien kanssa valtakunnallinen saamen kielen toimintaohjelma, jonka avulla keskeiset saamenkieliset palvelut ja saamelaisopetus turvattaisiin koko maassa.
Anni-Siiri Länsman on Oulun yliopiston Giellagas-instituutin johtaja ja saamelaisen kulttuurin professori (ma.). Länsman on tehnyt väitöskirjansa matkailijoiden ja saamelaisten kohtaamisesta Lapin matkailussa. Muita tutkimusintressejä ovat saamelaisten ja muiden alkuperäiskansojen urbanisoituminen sekä modernin saamelaisen yhteiskunnan rakentuminen pohjoismaissa. Länsmanilla on opetus- ja tutkimustoimensa lisäksi monia kansallisia ja kansainvälisiä asiantuntijatehtäviä. Hän on mm. Norjan tutkimusneuvoston saamen tutkimusohjelma II toimikunnan jäsen vuosina 2007- 2011.
