Hallitus ajaa hankintalakiin muutosta, joka estäisi kuntia ostamasta palveluita alle kymmenen prosenttia omistamistaan inhouse-yhtiöistä. Tämä kuulostaa tekniseltä, mutta seuraukset olisivat dramaattisia kunnille, ja aivan erityisesti pienille kunnille.
Lakimuutosta on perusteltu sillä, että se tuo työtä pienille, paikallisille yrittäjille ja vahvistaa elinvoimaa. Tämä on toiveajattelua.
ICT-palvelut ovat kunnan toiminnan elinehto, sillä ne turvaavat opetuksen, hallinnon ja arjen palvelut. Harvalla kunnalla on varaa tai osaamista järjestää niitä yksin. Yhteistyössä saavutetaan mittakaavaetuja, tietoturvaa ja osaamista, joita kunnat eivät muuten saisi. Jos yhteistyörakenteet pakotetaan purkamaan, pienet kunnat jäävät yksin tilanteeseen, jossa vaihtoehtoja ei tosiasiassa ole.
ICT-yhteistyön kautta on saatu keskitettyä osaamista ja neuvotteluvoimaa ja siten parempia sopimuksia toimittajien kanssa. Nyt moni kunta pääsee yhteistyörakenteiden kautta nauttimaan esimerkiksi korkeamman tason tietoturvapalveluista, joihin niillä ei yksin olisi varaa. Tämän murentaminen tuntuu nykyisessä turvallisuusilmapiirissä vastuuttomalta.
Perusteluna uudistukselle on esitetty, että se loisi työtä pienille yrittäjille ja vahvistaisi elinvoimaa. Käytännössä näin ei tule tapahtumaan. Lakimuutos ei tuo erityisosaamista vaativia työpaikkoja ja ICT-alan yrityksiä pieniin kuntiin, vaan vie nykyisetkin osaajat pois. Kuntien on hankittava laajoja kokonaispalveluratkaisuja, joita pienet paikalliset yritykset eivät pysty tarjoamaan. Voittajia ovat isot, laaja-alaisia palveluita tarjoavat kansalliset ja ylikansalliset yritykset.
Jo nyt ICT-alan inhouse-yhtiöt kilpailuttavat ison osan palveluistaan suoraan markkinoilta. Bisnes ei kasva siitä, että yritykset joutuvat neuvottelemaan palveluista yhden ammattimaisen tahon sijaan useiden pienten kuntien kanssa. Yksittäisten pienten kuntien on jo nyt vaikea saada uskottavia tarjouksia.
Uusi asetelma lisäisi hallintoa, yritysten myyntikuluja ja nostaisi hintoja. Tuskinpa kaikkia yrityksiä edes kiinnostaa kiertää myymässä palveluitaan pienimmille kunnille. Lopputuloksena kunnat joutuisivat palkkaamaan hankintakonsultteja, ja maksamaan tästäkin ylimääräistä. Me kaikki tiedämme, että tämän maksavat viime kädessä kuntalaiset.
On vaikea ymmärtää, miksi toimivaa kuntien yhteistyötä halutaan vaikeuttaa tekemällä siitä laitonta, ja vieläpä muuta EU:ta huomattavasti tiukemmalla sääntelyllä. Pienet kunnat ja kuntalaiset eivät tarvitse ideologisia kokeiluja, jotka vaarantavat palveluiden jatkuvuuden.
Vastuullinen päättäjä kuuntelee asiantuntijoita ja arvioi päätösten seuraukset kunnolla. Nyt tarvitaan perusteellinen vaikutusten arviointi ja aikalisä. Kuntien yhteistyö ei kaipaa maton vetämistä alta vaan rakenteita, jotka mahdollistavat kustannustehokkaan ja turvallisen toiminnan.
Kunnanjohtajat yhdessä
Markku Vehkaoja, Kolari
Jouko Manninen, Kuusamo
Laura Enbuska-Mäki, Muonio
Erkki Parkkinen, Salla
Maria Sorvisto, Ylivieska
Matias Ojalehto, Reisjärvi
Johanna Mäki, Savitaipale
Päivi Lintumäki, Outokumpu
Johanna Viita, Pielavesi