Parhaita ideoita menneiltä vuosilta, parhaita ideoita tämän päivän suuntauksista, ja linkiksi niiden välille jotain uutta, joka kuitenkin näyttää vanhalta.
Kuulostaa monimutkaiselta? Ehkä, muttei tosiasiassa ole.
Sen sijaan edellä kirjoitettu käy erinomaisesta sisustusohjeesta, tällä haavaa jopa trendikkäästä ohjeesta - retrotyylisestä.
Ota lähtökohdaksi oma makusi, sisustathan kuitenkin itsellesi, etkä satunnaisia kylässäkävijöitä varten.
Pohdi mieltymyksiäsi: haluatko sohvan tai ruokapöydän antiikkisena vai modernina? Painaako kalusteen ulkonäkö vaa'assa enemmän kuin sen käyttömukavuus? Millaiseksi haluat vanhojen ja uusien esineiden suhteen kodissasi ylipäänsä?
Mieti sitten mihin kohtiin tarvitset ehkä sillan menneen ja nykypäivän välille - olisiko se uusvanha sohvapöytä tasapainottamaan modernien sohvien ja vanhojen piironkien kokonaisuutta? Olisiko se antiikkipeili pehmentämään siirtymää olohuoneesta uudenaikaiseen eteiseen? Olisiko se tietty verhokuosi?
Siitä kokonaisuus lähtee muotoutumaan. Näin sisustuksen luominen on haastavaa ja mielenkiintoista. Näin kodin viihtyisyys muotoutuu vähitellen eri ikäpolvien esineistä, ja sisustamisesta tulee kenties pysyvä harrastus.
Mieltä kutkuttaa myös ajatus, että jokaisella vanhalla esineellä on tarinansa, osalla varsin vaiherikas ja ajallisesti pitkä, siinä missä uusilla se on vasta nupullaan. Yhdessä niistä kasvaa joka tapauksessa ihmiselämän tai ainakin elämänvaiheen mittainen kertomus.
Tuula Luukkosen kuopiolaisessa rivitalokodissa uusi, vanha ja uusvanha kohtaavat juuri näin maukkaasti.
Olohuonetta hallitsee luonnonvalkea moderni sohvaryhmä. Tässä oleskelutilassa vietetään aikaa perheen kesken, jutellaan päivän asioista, katsellaan televisiota.
Kontrastin sohville asettaa tummapuinen, uusvanha sohvapöytä. Se näyttää vanhalta tason alle piilotettuine vetolaatikoineen, mutta on oikeasti uusi. Juuri tämä kaluste yhdistää ryhmän ympäriltä löytyviin piironkeihin ja lipastoihin.
Sohvan toiseen päätyyn on sijoitettu valaisinpöydäksi aito, vanha ja kunnostettu talonpoikainen pikkukaappi. Siitä katse lipuu edelleen kohti ruokailuryhmää, joka sekin on talonpoikainen, mutta käyttömukavuuden nimissä uusvanha.
Katseen kaari päättyy huonetilan perälle, jossa ajatus unohtuu askartelemaan seinälle nostetun vanhan renginkaapin parissa - nyt se toimii baarikaappina, sekä niin ikään vanhaan ja kunnostettuun nurkkapöytään.
Tuulaa sisustamiskärpänen puraisi jo nuorena - kotia oli kiva laittaa.
Ihkaensimmäiseen omaan asuntoon hankittiin valkea sohvaryhmä, ja nyt noin vuosi sitten tuo valkeus taas palasi: perhe muutti uuteen asuntoon ja lapsetkin olivat kasvaneet niin isoiksi, että osasivat ymmärtää valkeiden pintojen arkuuden.
"Entiset sinapinkeltaiset sohvat myytiin. Talonpoikainen ruokapöytä jätettiin, samoin muutama muu kaluste joista en halunnut luopua, mutta muuten ostimme aika paljon uutta", Tuula kertaa.
Lähtökohta oli selvä: piti löytää sekä vanhaa että uutta.
"Halusin modernit, yksinkertaiset sohvat ja tuolit, ja siihen jotain vanhaa kaveriksi."
Tässä vaiheessa osto- ja myyntiliikkeet tulivat Tuulalle kovin tutuiksi, ja aarteitakin löytyi. Osa löydöistä entisöitettiin, osa kunnostettiin omin voimin.
Tuula tunnustaa yhä kiertelevänsä vanhan tavaran kauppoja, vaikkei kotiin oikein enää uusia hankintoja mahdukaan. Ja oikeastaan kokonaisuuskin on juuri nyt kohdallaan.
Uuden ja vanhan, valkoisen ja puunvärin raja kulkee tässä. Tasapaino on löytynyt.